torstai 30. kesäkuuta 2011

Mopoilija-Jussi

Aina välillä viriää keskustelu mopoilijoista: onko heidän paikkansa kadulla vai pyörätiellä, osaavatko he liikennesäännöt, hallitsevatko he ajokkinsa ja ovatko mopot viritettyjä. Tähän kai pätee sama viisaus kuin muihinkin yleistyksiin. Toiset osaavat, toiset eivät osaa.

Mopoilijoista tulee kumminkin mieleeni lapsuusaikainen naapurimme Jussi. Elettiin 60-lukua ja mopot tulivat liikenteeseen. Ainakin aluksi niitä suosivat vanhemmat miehet, joilla ei ollut autoa eikä ajokorttiakaan. Jussi oli tällainen jo 60 täyttänyt mies. Hänkin hankki mopon. Hiljakselleen kun ajeli, ei vahinkoja sattunut, vaikka kuljettaja ei aina ollut ihan selvin päin. Vasen ja oikea tuottivat Jussille hiukan vaikeuksia. Kotipihaan kääntyessään hän näytti usein suuntamerkkiä vasemmalle, mutta kääntyi oikealle. No, kukapa nyt olisi vasemmalle ojan yli kaurapellolle halunnutkaan ajaa. Jussille joku huomautti tästä suuntamerkkiasiasta, mutta hän totesi tyynesti kaikkien kyllä tietävän, mihin hän on menossa. Mikä pitikin hiljaisella kylätiellä paikkansa.

Jussi oli maailmaa, tai ainakin Suomea nähnyt mies. Hän työskenteli pohjoisen Suomen savotoilla pitkiä aikoja. Saattoi hän olla töissä isoilla rakennustyömaillakin. Luonteeltaan hän oli rauhallinen eikä tainnut humalassakaan äityä riitaisaksi. Hän oli jäänyt leskeksi ja asusteli mökissään yksinään. Mutta sitä,  mistä hän aikoinaan oli kylään tullut, ei kukaan oikein tunnu tietävän. Pitää selvittää asia joskus.

2 kommenttia:

  1. Mukava muisto sinulla Jussista.
    Joo, kyllä täällä maalla tiedetään aika varmasti, mihin kukin on menossa.
    Ikkunamme alta kulkee esimerkiksi yksi ehkä hieman yksinkertainen poika joka aamu täysin samaan aikaan ja palaa kohta samaa reittiä takaisin. Luultavasti hakee kaupasta ostoksensa.
    No, sunnuntaisin häntä ei näy.
    Mutta harmittomia nämä tälläiset "jussit" ovat.
    Toista kulkijaa sanon leikilläni "poliisiopiston mieheksi", kyseisten elokuvien mukaan, Kulkee ihan samalla tavalla takki auki.
    Pieniä on eläkeläisten huvit. :))

    VastaaPoista
  2. Maalaiskylässä tiedettiin toisten kulkemiset. Monta kertaa se ahdisti, varsinkin nuorta ihmistä. Mutta täytyy myöntää, että siihen liittyi myös toisista huolenpitoa. Jos naapuria ei koko päivänä näkynyt, käytiin vaikka "tikusta asiaa tehden" katsomassa, oliko tällä kaikki kunnossa.

    VastaaPoista