perjantai 29. tammikuuta 2016

Kesäkuun 31. ja muita päiviä

Pieniä tarkennuksia ja lisäyksiä edelliseen tekstiin. Kun Legacy valitti aviottomien lasten tuntemattomista isistä virheellisten päivämäärien yhteydessä, oli kyse ilmeisesti puuttuvasta "vihkipäivämäärästä". Sama valitus tuli yhdestä avoliitossa 1900-luvun alussa eläneestä pariskunnasta. Eli ohjelma tulkitsee ne käytännössä liitoiksi, joilla on jokin tietty solmiamispäivä. Valitettavasti sellaista ei ole antaa.

Uteliaisuuttani tein Hiskissä hakuja lyhyempien kuukausien ylimääräisillä päivillä. Laiskuuksissani tein sen vain kastettujen osalta. Eli onko 29.2, 31.4, 31.6, 31.9 ja 31.11 syntynyt tai kastettu lapsia? Kyllä on. Jätin karkausvuodet pois tarkastelusta eli helmikuussakin tuo on todella ylimääräinen päivä. Erityisesti Enon seurakunta näytti olleen sellainen, jossa papin kalenteri ei ihan ollut kohdallaan. Tai pappeja taisi olla useampiakin, havainnot hajaantuivat eri vuosikymmeniin 1800-luvulla. Enon lisäksi myös Sysmässä ja Juuassa oli noina päivinä syntyneitä tai kastettuja. 

Aasinsiltana Karjalan(?) koivikkoa. Lähde: pixabay
 
Oma lukunsa oli Säkkijärvi. Hiskin hakutuloksista ihmettelin, mikä kumma mahtaa olla "karj:aispvm", joka monen lapsen kohdalla oli 29.2, myös silloin, kun ei ollut karkausvuosi. Kastettujen luettelosta (joka muuten vaati avautuakseen hetken ihmettelyä) arvasin, että kyseessä oli äidin syntymäaika. Rippikirja vahvisti olettamukseni. Surullinen tapaus, Kaisa Israelintytär kuoli synnytykseen. Hiskin perusteella hän kuitenkin lienee syntynyt 29. syyskuuta. 

Eiväthän nuo mitään pahoja virheitä ole. Osan varmaan voi alkuperäisistä lähteistä oikaistakin.  Oikeastaan olisi ihan mukavaa, että joku sukulainen olisi syntynyt olemattomana karkauspäivänä.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Virheellisiä päivämääriä

Kun siirsin gedcom-tiedostona tietoja SukuJutuista Legacyyn, herjasi viimemainittu joistakin virheellisistä päivämääristä. En silloin ehtinyt paneutua asiaan, mutta nyt huomasin ohjelman tarjoavan mahdollisuuden hakea ne esiin. Siispä otin listauksen näkyviin. Valituksen aiheet olivat kolmea sorttia. Ensimmäinen ei oikeastaan liity päivämääriin, vaan ilmeisesti erilaiseen parisuhteen määrittelyyn. Kun SukuJutuissa on mahdollista määritella puolison lisäyksen yhteydessä, onko kyseessä vihitty, avoliitto, vihkimättä, kihloissa, rekisteröity parisuhde vai lapsen isä/äiti, vaikuttaa ainakin osa näistä olevan Legacylle tuntemattomia. Tosin en ole vielä testannut asiaa suoraan ohjelmassa, mutta ainakaan ne eivät gedcomissa välittyneet. Ei niitä tuntenut Geneanetkään, lähinnä vaihtoehtona siellä oli tuntematon puoliso. Pisteet tuosta monipuolisuudesta SukuJutuille. 

Loput päivämäärävirheet olivat itse aiheuttamiani. Joskus en ollut kertakaikkiaan saanut kastettujen tai haudattujen luettelon päivästä selvää, mutta olin kuitenkin halunnut tallentaa kuukauden ja vuoden. Muistaakseni SukuJututkin moitti jollakin tavalla, kun kokeilin laittaa x:n, kysymysmerkin tai nollan päivän paikalle. Nyt kaikki nuo yritykset aiheuttivat virheilmoituksen. Mitenkähän tuo tulisi ohjelmien logiikan  mukaan merkitä? Toisinaan taas oli käynyt niin, ettei historiakirjoja ollut kyseiseltä vuodelta käytettävissä ja olin kirjannut syntymä- tai kuolinajan rippikirjasta merkinnällä "/rk". Sehän tietysti pitää laittaa tekstikenttään. Epähuomiossa olin muutaman kerran kirjoittanut sen päivämääräkenttään. 

 Monenlaisia kalentereita... Lähde: pixabay

Viimeisestä virhetyypissä on osasyyllisenä pappi. Tässä esimerkki. Suoniemen Maurin itsellinen, entinen sotilas Juho Juhonpoika Krut kuoli Suoniemen haudattujen luettelon mukaan 31.4.1848. Legacy huomasi heti, että huhtikuussa ei ole 31 päivää. Itsenikin olisi virhe tietysti pitänyt huomata, hänethän haudattiin 30.4. En kuitenkaan aikoinaan ollut kiinnittänyt asiaan huomiota. Mikä hänen kuolinpäiväkseen oikein tulisi merkitä? Ehkä 21. huhtikuuta, vaikka tuskin sillä on merkitystä muille kuin pedanttiselle meikäläiselle. Kävi mielessä, että olisiko kuukausijako joskus voinut olla nykyisestä poikkeava. Mutta ei, ainakaan satunnaisotanta Helsingin yliopiston almanakkatoimiston arkistosivulta ei sellaista tuonut esiin.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Taas sukututkimusohjelmien parissa

Kuten olen kai aika monta kertaa selvittänyt, on varsinaisella kotikoneellani SukuJutut-ohjelman (ehkä 10 vuotta) vanha versio. Jo pitempään olen pähkäillyt, päivittääkö se uusimpaan versioon vai vaihtaako kokonaan toiseen ohjelmaan. Koneeni osoittaa selviä vanhenemisen merkkejä ja epäilen, ettei mahdolliselle uudelle koneelle ja uuteen käyttöjärjestelmään tämä vanha versio enää ongelmitta asennu. Voin toki olla väärässä. Asennus-CD minulla kyllä on tallessa. Uusimman version hankinnassa kaksi asiaa mietityttää. Toinen on hinta. 125 euroa on kuitenkin meikäläiselle jonkinlainen rahasumma ja päivityksistä pitäisi maksaa vielä erikseen. Toinen epäilyksen aihe on ohjelman esittelysivu. Testivoittaja 1999, demoversio 2009, esittelyjä vuosilta 2003 ja 2005, käyttöjärjestelmä Windows 95 tai uudempi! Eikös nyt olla vuodessa 2016.

Tein päätöksen, että testaan toisella läppärillä muita sukututkimusohjelmia. Siinä ei ole DVD-asemaa, joten kysymykseen tulevat vain verkosta ladattavat ohjelmat. Suljin heti pois muuhun kuin Windows-ympäristöön suunnitellut ohjelmat. En kerta kaikkiaan halua ruveta säätämään, tokko enää osaisinkaan. Ensimmäiseksi sattui silmään Suku Sampo-niminen ohjelma. Se on ilmeisesti aika harvan käytössä eikä sen kotisivuakaan ole helppo löytää. Itselleni se sattui silmiin yhdestä FB:n ryhmästä. Uudestaan en sitä nyt saanut esille. Latasin ohjelman sivulta. Kun ryhdyin siirtämään siihen SukuJutuilla tehtyä gedcom-tiedostoa, pysähtyi siirto 115 henkilön jälkeen. Latasinko sittenkin demo-version? Mielestäni en. Kiinnostukseni ohjelmaan lopahti siihen.

Lähde: pixabay

Nyt olen kokeilemassa Legacy-ohjelmaa. Senkin sain verkosta ripeästi asennettua ja myös gedcom siirtyi ilman ongelmia. Mitä nyt patronyymi tuli sukunimen jälkeen. Ohjelmassa on kielivalintana suomi. Olen selvillä ohjelman kytköksistä LDS-kirkkoon. Ohjelma kuitenkin toimii paikallisesti koneella eikä sen ymmärtääkseni pitäisi siirtää mitään verkkoon. Kuka tietää. Äkkiseltään ohjelma vaikuttaa monipuoliselta ja helppokäyttöiseltä. Kovin paljon en ole vielä ehtinyt sitä testailla. Kerron joskus myöhemmin lisää.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Ukkosen iskuja

Maria Tuomaantytär Haapaniemi Karvialta kuoli 14.7.1803 ukkosen iskusta. Samalla kertaa menehtyi hänen seitsemänvuotias poikansa Juho Pietari. Haudattujen luettelo ei kerro tarkempaa ja tuskinpa tapahtumasta on sen enempää tietoa saatavissa. Maria oli torpparinvaimo. Mahdollisesti hän oli heinäpellolla, joko oman torpan tai talon. Voisi kuvitella, että ukonilman huomattiin lähestyvän ja heinät yritettiin saada suojaan tai haasiolle. Tai mitä nimeä Karvialla lieneekään käytetty niittyheinän kuivatukseen tarkoitetusta rakennelmasta. Laajat heinäpellot seipäineen kun ovat vasta 1900-luvun juttuja. Toki ukkonen on voinut yllättää myös suojaa etsineet.

Haku Hiskistä  niin, että kuolinsyy-kenttään kirjoitetaan "åsk*" antaa 90 osumaa 65 seurakunnassa. Ainakin näin moni on siis menneinä noin 150 vuotena saanut surmansa salamaniskusta. Todellisuudessa määrä lienee selvästi suurempi. Varhaisina aikoina ei kuolinsyytä välttämättä kirjattu lainkaan. Kaikki seurakunnat eivät myöskään ole mukana Hiskissä. Vuoden 1850 jälkeiset tiedot puuttuvat sieltä melkein kokonaan. Ja onhan joku pappi voinut ilmaista asian niin, että tuo haku ei toimi.

Hiski paljastaa muutamia tapauksia, joissa samalla kertaa on kuollut useampia henkilöitä. Juvalla kuoli 6.7.1874 kolme henkilöä ukkoseniskusta, kaksi Kaislajärveltä ja yksi Purholasta. Emme tiedä, oliko kyse yhdestä vai useammasta onnettomuudesta. Ilmeessä kuoli 29.6.1847 kolme saman perheen lasta sekä lisäksi nainen, jolla on eri sukunimi. Heinjoella salama tappoi kolme saman kylän miestä 17.7.1839. Useimmin ukkonen on iskenyt ihmiseen Rantasalmella, kaikkiaan viisi erillistä kertaa. 

Yhdestä kuolemantapauksesta on kirjattu vain vuosi, muut näyttävät ajoittuvan kesäaikaan, toukokuulta syyskuulle. Aiemmin tehtiin paljon ulkotöitä, joissa työvoimaa tarvittiin runsaasti. Sikäli salamaniskun luulisi tavoittaneen useammankin. Kokkolassa on 1.1.1836 kuollut ukkosen tappamana merimies Hacksellin viiden kuukauden ikäinen tytär. Ukonilma on kyllä tammikuussa mahdollinen. Silti jäin miettimään, onko kuolinsyy oikea vai onko kyseessä jotenkin pieleen mennyt merkintä.

Kuvalähde: pixabay

perjantai 15. tammikuuta 2016

Ensikosketus Geneanetiin

Joulun aikaan kirjauduin Geneanetiin testatakseni sen toimintaa ja soveltuvuutta omiin tarkoituksiini. Ensin piti siirtää sinne tietoja oman koneen sukututkimusohjelmasta (SukuJutut, vanha versio). Niinpä tein ohjelmalla gedcom-tiedoston 1915 ja aiemmin syntyneistä. Halusin ottaa varman päälle, siksi tuo rajaus jo tässä vaiheessa. Sitten vain Geneanetiin ja toin tiedoston sinne. Yllätyin siitä, että siirto sujui mutkattomasti ja sukupuu rakentui oikein. Nyt minulla siis on sukupuu verkossa. 

Jotain pientä ongelmantapaistakin oli. Patronyymi olisi ilmeisesti pitänyt laittaa etunimeen eikä NSFX-tietoon (mikä se nyt sitten ikinä onkaan), johon sen laitoin ajatellessani sen silloin tulevan omaan hakukelpoiseen kenttään. Nyt patronyymi ei näy sukupuussa, vaan sitä varten pitää valita henkilö klikkaamalla. Tulosteita (jotka lyhyen tarkastelun jälkeen vaikuttavat hyviltä) varten pitäisi viedä korjattu gedcom uudestaan. Geneanetin suhtautumista aviottomiin lapsiin ihmettelin. Valintaa "lapsen isä", joka SukuJutuissa on mahdollista tehdä, en siellä mistään keksinyt. Niinpä nyt sitten N N on aina naimisissa lapsen äidin kanssa.

Mietteliääksi vetää. Lähde: pixabay

Kokeeksi lisäilin suoraan joitakin rajavuoden jälkeen syntyneitä jo kuolleeksi tietämiäni henkilöitä. Sujui ihan hyvin. Luvalla lisäsin pari lähisukuun kuuluvaa elossa olevaa, tosin vain etunimen alkukirjaimella varustettuna. Sukunimet kun ovat heillä niin tavallisia, ettei heitä pysty sukupuuhuni kuulumisen perusteella identifioimaan. Heidän näkymistään Geneanetissä on seuraavaksi tarkoitus testata. Eli saanko asetukset toimimaan niin, että he näkyisivät vain itselleni. Tämä on aika oleellinen asia. Jotta voisin lisätä sukupuuhun sellaisia ihmisiä (esim. 20-luvulla syntyneitä vanhempieni serkkuja), jotka voivat olla vielä elossa, pitäisi minun pystyä piilottamaan heidät kaikilta muilta.  

Paljon on siis vielä testattavaa. Mahdollisesti joudun luomaan toiset tunnukset, jotta näkisin, mitä muut kirjautuneet näkevät sukupuustani. Kerron enemmän, kun olen hankkinut lisätietoa.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Katoamistemppu ei täysin onnistunut

Viimeksi kirjoittelin Matti Vapun/Eliaksenpojasta ja hänen vaimostaan Kaisa Liisa Matintyttärestä. Tarkoitus oli nostaa esiin niitä syitä, joiden vuoksi sukututkimuksessa toisinaan tulee niin sanotusti pää vetävän käteen:
  1. Tutkija tekee virheen niin, että hän lukee tai tukitsee jotain väärin, ei huomaa jotain merkintää tai ei osaa hyödyntää kaikkia mahdollisia lähteitä. Mahdollisesti tutkija ei viitsi käydä monisatasivuista aineistoa tarkasti läpi. Tähän kategoriaan kuuluu Matin katoamisen loppupää, osin ehkä myös alkupää. 
  2. Pappi on tehnyt virheen merkinnöissään tai ne ovat niin puutteellisia, ettei niiden varassa voi edetä.
  3. Asiakirjoja yksinkertaisesti puuttuu, kirkonkirjat ovat palaneet tai muuten tuhoutuneet tai tietoa tarvittaisiin isovihan ajalta, jolta sukututkijan yleensä käyttämiä lähteitä on niukasti.
Kiitos valppaan lukijan jäin kiinni tuosta ensimmäisestä kohdasta. Kun Matin piti perheineen muuttaa (mielestäni) sivulle 168, katsoin kyllä sivut 169 - 161 lävitse. Ilmeisesti tarkkaavaisuuteni herpaantui, koska en heitä sivulla 161 havainnut. Siellä he kuitenkin selvääkin selvemmin ovat ja muuttavat sieltä Hormaluomaan, jossa pysyvät elämänsä loppuun saakka. Kaisa Liisa kuoli nälkävuonna 1868 lavantautiin, Matti eli vuoteen 1889, jolloin keuhkokuume vei hänet manan majoille. Matti sai  sukunimen Flink 1861 -  1867 rippikirjassa (SSHY:n jäsensivuilla).

Matti rippikoulussa 1831. Lähde: Digitaaliarkisto
 
Tuosta rohkaistuneena yritin katsoa, missä ja kenen lapsena Matti oli syntynyt. Löysin hänet vuosien 1824 - 1833 rippikirjasta (rippilasten luettelon avulla) ensin Lylykoskelta, jonne hän oli tullut Hautalasta. Sinne hän on merkinnän mukaan saapunut Skantsilta, josta en kuitenkaan häntä löytänyt, vaikka yritin nyt olla huolellinen. Sitten keksin, että Karviasta on noilta vuosilta myös lastenkirja. Siellähän Matti oli Skantsilla, tosin ilman lähtötietoa. Koska lastenkirjassa on vain 20 aukeamaa, selasin sen kokonaan läpi. Matti oli merkitty myös Kujansuuhun, jonne rippikirjakin kertoi hänen Lylykoskelta siirtyneen. Hm, ensin lastenkirjassa, sitten rippikirjassa ja taas uudestaan lastenkirjassa. 

Mattia ei ole kastettu Karviassa, ei ainakaan vuosina 1814 - 1817. Rippikirja esittää toistuvasti syntymävuodeksi 1815 tai 1816. Jos Matin alkuperää haluaisi tosissaan ruveta selvittämään, pitäisi kai lukea pari rippikirjajaksoa alusta loppuun. Toistaiseksi katoamistemppu onnistukoon tässä päässä. Katsotaan, ehkä palaan joskus tutkimaan asiaa. Vanhojen aiemmin auki jääneiden kysymysten pariin paluu kannattaa, sen olen huomannut.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Katoamistemppu ja miten se tehdään

Ensimmäinen kiinnostava merkintä Matista on Karvian muuttaneiden luettelossa 1839. Hän lähti silloin Kauhajoelle, jossa kuitenkin viipyi vain vuoden verran. Karvialle paluusta löytyy muuttokirjakin. Matti avioitui esitäti Kaisa Liisa Matintyttären kanssa 1840. Vanhin lapsi Jaakko syntyi samana vuonna. Perhe näkyy rippikirjoissa yhdessä vain muutaman kerran.  Sivulta 141 Matti Vapunpoika ja Kaisa Liisa Matintytär perheineen  muuttavat sivulle 51, jossa metsänvartijana Skantsin Riitasalmen Mettälässä onkin Matti Eliaksenpoika. (Vihittäessä oli Jaakonpoika). Ilmeisesti Matti ei viihdy metsänvartijan hommissa, koska kiertää renkinä eri taloissa. Viimeksi tavoitan hänet Sarvelan Sarvijoelta, jossa on mystinen muuttomerkintä sivulle 165.

Tunsiko metsänvartija metsänsä? Lähde: pixabay

Matti ei ole sivulla 165 tässä eikä myöskään seuraavassa rippikirjassa (1847 - 1853). Häntä tai perhettään ei löydy myöskään Ilomäestä (johon tuo 165 viittaa), Peltoniemestä (josta Kaisa Liisa oli kotoisin) tai (Riita)Salmesta. He ovat yhä Sarvijoella, muuttavat sieltä Sarviluomaan ja sieltä edelleen sivulle 168, jos oikein tulkitsen viimeisen numeron. En löydä heitä sivuilta 161 - 169. Sivu 160 puuttuu digitoinneista, olisivatko sitten siellä. Nyt on pakko luovuttaa ja miettiä hetken. Jos kyseessä olisi suora esi-isä, kävisin läpi Karvian rippikirjan, joka nyt ei aivan hengästyttävän laaja ole. Tällä kertaa en ole varma, viitisinkö. Katsotaan. 

Matti katoaa myös toiseen suuntaan mentäessä. Hän oli renkinä Hormaluomassa ja Lylykoskella ennen Kauhajoelle muuttoaan. Jälkimmäisessä hänet merkitään Suomilammilta tulleeksi. Siellä häntä ei kumminkaan ole rippikirjaan merkitty. Mahdollisesti tässä on jokin yhteys patronyymien vaihtumiseen. Suomijoen Antilan torpassa nimittäin oli Eliaksella ja Vapulla 1815 syntynyt Matti-poika, joka kuitenkin pysyi tiukasti kotitorpassaan.  Kenen lapsi lienee minun Mattini ollut.

maanantai 4. tammikuuta 2016

Joulun lapsi osa 3

Sen verran on vielä jouluaikaa, että jatkan sarjaani joulun lapsista kolmannella ja viimeisellä osalla. Oriveden Suomaseman Tammelan torpassa syntyi 26.12.1763 poikalapsi, joka sai seuraavana päivänä kasteessa nimen Tapani. Hän oli torppari Matti Juhonpojan ja tämän vaimon Maria Simontyttären nuorin lapsi. Viitteet Tammelan torppaan ovat niukat. Suomasema näkyy rippikirjoissa vasta 1784 alkaen. Mielestäni Matin sekä poikansa Samulin ja Tapanin pystyy paikantamaan siinä Tammelaan. Lisäksi näkyy Tapanin tulo Orisniemen torppaan vuoden 1788 jälkeen. 

Tapani siis avioitui rakuuna Simo Waksamin lesken  Maria Matintyttären kanssa. Vihkimerkintää en heille löytänyt, mutta kun rakuuna kuoli syyskuussa 1788, on avioituminen voinut tapahtua aikaisintaan 1789. Pitkään eivät Tapani ja Maria Orisniemessä viihtyneet, vaan muuttivat jo 1790 Kuhmalahden Haapasaarelle. (Tai Haapasaareen, miten lie paikalliset nimeä taivuttavat). Siellä Tapanista tuli reserviläinen Jagt, jonka numero oli 84. Lapsia perheeseen syntyi ainakin kuusi. Kuhmalahdella Tapanin syntymäpäiväksi merkittiin joulupäivä, mutta miehen täytyy olla sama Tapani.  

Lähde: pixabay

Rippikirjamerkinnät reserviläinen Jagtin kohdalla päättyvät  1807 ja seuraavassa kirjassa Maria mainitaan Jagtin leskenä. Oletan, että Tapani kuoli sodan aikana 1808 - 1809. Todennäköisesti hän muuttui reserviläisestä sotilaaksi ja sai surmansa joko taistelussa tai todennäköisimmin jonkin tartuntataudin kourissa. Sotilaslähteitä en ole tutkinut, koska Tapani ei ollut esi-isäni. Maria eli vuoteen 1828. Haapasaaressa oli suvulla sotilasperinteitä. Tapanin isoisä Juho oli ollut siellä sotilas Hanhat(t).