maanantai 30. toukokuuta 2016

Tuhoutunutta Tammelaa ja muuta Tamperetta 1918

Lehdissä oli tänään vinkkejä, että Vapriikin kuva-arkisto on julkaissut Flickrissä 107 kuvaa, jotka liittyvät Tampereen tapahtumiin 1918. En pysty muistamaan, ovatko ne samoja, jotka ovat olleet esillä Vapriikin samasta aiheesta kertovassa näyttelyssä. Kuvat on julkaistu lisenssillä CC BY. Ne ovat siis tietyillä ehdoilla vapaasti käytettävissä. Kuva-arkisto varoittelee, että osa kuvista saattaa järkyttää. En tiedä, onko oma sukupolveni niin tottunut sotakuviin, etteivät nämä erityisen pahoilta (siis kuvina) tuntuneet. Ainoa järkyttävyys voisi olla, että ne on otettu Suomessa, pääosin vielä Tampereella. Jonkun silloista surkeutta vielä paremmin kuvanneen otoksen kuvittelen jossakin nähneeni. Kuollut lapsi, kuollut hevonen, autio katu? 

Minua eniten kiinnostivat toisaalta sukulaisteni asuinsijojen kuvat, toisaalta nimettyjen punakaartilaisten kuvat. Jälkimmäisiä on melko vähän aineistossa. Yksikään nimetyistä ei ollut sukuuni kuulunut. Asuinpaikoissa tultiin melko lähelle. Tuo alla oleva esittää taistelujen jälkeistä Tammelaa Tammelankatu 13:n kohdalta. Oma sukulaiseni asui osoitteessa Tammelankatu 3. Jälkimmäinen lienee säilynyt jollain tavoin ehjänä, koska sukulaiseni oli siellä edelleen 1920. Myös Kyttälän ja Armonkallion kuvat kiinnostivat edellä mainitusta syystä. Armonkalliota ei noiden kuvien joukossa tainnut olla. 

Lähde: Vapriikin kuva-arkisto. Kuvaaja tuntematon. Lisenssi CC BY. Meniköhän oikein?
 
Nämä kuvat ovat siis ilmaisia. Muuten en ole ollut mitenkään ihastunut Vapriikin kuva-arkiston hintapolitiikkaan. Tai oikeastaan siihen, että museoiden luultavasti pääosin lahjoituksina saamien kuvien käytöstä peritään melkoisia käyttömaksuja, vaikka julkaisu ei tuottaisi yhtään mitään. Ei puhettakaan, että olisin laittanut kuvia sukusivuilleni, vaikka Siiri-tietokannasta jotain käytökelpoista löytyykin. Ehkä kuva-arkistoon pitää kuitenkin yrittää päästä käymään. Kuvia siellä ainakin riittää. En tiedä, miten hyvä hakemisto heillä niistä on. Mahtaisiko vanhalla osoitteella löytää kuvan talosta, jossa esivanhemmat asuivat?

perjantai 27. toukokuuta 2016

Apua ja yhteistyötä

Tästä aiheesta olen varmasti kirjoittanut aiemminkin. Kun aloittelin sukututkimusta joskus kauan sitten, sain muutamilta jo pitempään harrastaneilta hyviä vinkkejä ja myös heidän tutkimustensa tuloksia, jotka liittyivät omaan sukuuni. Suomen Sukututkimusseuralla oli siihen aikaan tai ainakin hiukan myöhemmin postituslista, jolle liityin ja kyselin asioista. Olin mukana myös parissa Yahoon maakuntaryhmässä. Niissäkin opin ja taisin saada suoranaista apuakin. Yahoo suvaitsi muuten hiljattain ilmoittaa, että tunnukseni ovat vanhentumassa. Ilmeisesti nyt putoan pois ryhmistä. No, varsin hiljaista niissä on ollutkin. 

Jossain vaiheessa olin onnistunut työntämään sähköpostiosoitteeni sen verran moneen paikkaan, että aloin saada yhteydenottoja samoja sukuja tutkivilta. Nämä ovat olleet kaikkein antoisimpia tutkimusmielessä. On voitu yhdessä pohtia vaikeita tutkittavia, koota tietoa ja jopa jakaa tutkimusvastuuta. Parhaillaankin on yksi tällainen projekti menossa. Toinen samaa sukua tutkiva tuo mukaan oman näkökulmansa ja voi kääntää samaa kehää junnaavat ajatukset johonkin uuteen.

Kukkakimppu kaikille ystävällisille ja avuliaille sukututkijoille. Lähde: pixabay

Sitten on näitä pikayhteyksiä. Joku kysyy, vastaat siihen sen mukaan, mitä tiedät ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. En ole kiitoksen kipeä, mutta kyllä nyt sentään voisi kuitata saaneensa tiedot. Ja sitten yksi tapaus, joka hermostui, kun en heti voinut ja osannut vastata. Kyse oli lisäksi 1900-luvun tiedoista, joita ei niin vain saa käsiinsä. Sain häneltä hyvin loukkaantuneen oloisen viestin, jolla hän lopetti yhteydenpidon. Harmitti, siksi tämä tilitys. Mutta olkoon, en piittaa. Yritän jatkossakin auttaa, jos vain suinkin voin.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Miten he oikein kulkivat?

Pieni juttu Tampereen Sanomissa 1908 laittoi miettimään, miten Oriveden Suomasemasta on kuljettu maailmalle. Jutussa kerrottiin, että Kuhmalahti-laiva kuljetti väkeä Suomaseman rannasta Kuhmalahdelle VPK:n juhliin. Kyse oli tilausvuorosta, mutta käyttivätkö kylässä aiemmin asuneet esivanhempani laajemminkin höyrylaivaliikennettä? Entä juna, Jyväskylän ratahan kulkee edelleen Oriveden kautta. Suorien esivanhempien osalta vastaus löytyy nopeasti verkosta. Viimeiset heistä lähtivät Orivedeltä Messukylään 1850-luvun lopussa. Erittäin todennäköisesti hevoskyydillä, vaikka tuskin omallaan. Osa perheestä on voinut kävelläkin. Tampereen suuntaan ei kartan mukaan kovin kummoista vesistöyhteyttä edes ole tarjolla. 

Sydän-Hämeen Lehden juttu vuodelta 2013 kertoo kaksi tärkeää vuosilukua. Valkeakosken kanava valmistui 1869 ja mahdollisti laivaliikenteen välillä Länkipohja-Orivesi-Hämeenlinna. Juttu ei kerro, poikkesiko laiva Suomaseman rannassa, sitä tietoa pitänee joskus yrittää etsiä sanomalehdistä. Vaasan rata saatiin valmiiksi 1882, jonka jälkeen matkustajalaivat hoitivat lähinnä rautateiden syöttöliikennettä. Esisetäni ja -tätini ehtivät näitä yhteyksiä hyödyntämään. Luultavasti kävelivät Oriveden asemalle ja ajoivat sieltä junalla Tampereelle tai kauemmas. 

Lähde: pixabay

Tampereen Sanomat kertoo otsikolla "Junain kulut" yhteydet Tampereelta. Pohjoisesta tuli juna kolme kertaa päivässä: klo 5 aamulla, klo 8 a.p. ja klo 5 i.p. Takaisinpäin oriveteläiset niin kuin muutkin pääsivät lähtemään klo 1 päivällä, klo 3 i.p. ja klo 11 illalla. Aika hyvin tuossa ehti asioita kaupungissa toimitella. Kuinka pitkään juna Orivedelle körötteli? Siitä minulla ei ole aavistustakaan. Ei kai nyt sentään puoltatoista tuntia pitempään? Jos oli tarvis, matkaa saattoi jatkaa junalla Helsinkiin, Turkun tai Poriin.


lauantai 21. toukokuuta 2016

Kokeilin uutta hakua

En ole pitkään aikaan etsinyt mitään Historiallisesta sanomalehtikirjastosta. Nyt siellä kävin ja huomasin, että sinne oli tullut uusi hakutoiminto testattavaksi. Kun aiemmin kaikki hakuehdot syötettiin samalle riville, oli nyt otettu käyttöön useita kenttiä: hakulause, aikaväli, julkaisupaikka, julkaisija, lehti, kieli ja sivut. Lisäksi voi valita, pitääkö kaikkien hakusanojen sisältyä tuloksiin, onko haku sumea ja sisältääkö sivu kuvituksia. En koskaan oikein oppinut muistamaan, miten hakuehdot sille yhdelle riville syötettiin ja jouduin usein etsimään ohjeita. Sikäli testattavana oleva uusi systeemi tuntuu parannukselta. Se ohjaa käyttäjää paremmin. 

Jotakin voisi olla paremminkin. Kalenteri lähtee liikkeelle vuodesta 1917, jonka tuloksia ei kuitenkaan näy kuin vapaakappalekirjastojen päätteiltä. Eteneminen näyttäisi tapahtuvan kuukausi kerrallaan, joten verkkohauissa viisainta on vain kirjoittaa ajankohta kenttään. Sama näyttäisi pätevän julkaisupaikkaan, julkaisijaan ja lehteen. Jos yhtään pitemmällä aakkosissa ollaan, kannattaa alkaa kirjoittaa nimeä hakukenttään. 


Tein koehaun kahdella sanalla: "orivesi suomasema". Julkaisupaikaksi laitoin Tampereen ja ajaksi valitsin vuoden 1910. Jos vaadin molempien sanojen sisältyvän hakutuloksiin, ei haku antanut mitään. Kun lisäsin tähän sumean haun, tuli seitsemän tulosta. Suomasema näyttää olleen hakukoneelle vaikea pala. Luomasema, Suomisemi. Ensimmäiset kuusi tulosta näyttävät käsittelevän Kellosalmen huutokauppaa. Viimeinen on rokotuspaikoista ja -ajoista kertova uutinen. Julkaisupaikkarajoituksen poistaminen toi pari lisätulosta. Toinen niistä käsitteli samaa rokotusilmoitusta, toisessa oli sana suurasema. Ongelmanahan näin suuresta aineistosta etsimisessä tahtovat olla kovin yleiset hakusanat (paikan- ja henkilönimet). Ehkä kenttien sijoittelu erilleen auttaa kokeilemaan useammilla vaihtoehdoilla.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Padda ja Musta Maija

Jatkan vielä hiukan tuomiokirjakortiston parissa. Kyse on edelleen suomenkielisten tekstikohtien korteista. Täytyy sanoa, että ihan kaikkia korttimerkintöjä en ymmärtänyt. Asia olisi varmaan selvinnyt kaivamalla alkuperäiset tuomiokirjat esille, mutta kun ei tarjolla ollut Ylä-Satakuntaa, niin en viitsinyt. Korttien digitoinnissa on mielestäni jäänyt puuttumaan kortin kääntöpuoli, jonne teksti on muutamissa tapauksissa jatkunut. Tämä selittänee sen, miksei kortilla näy yhtään sanaa suomea. 

Ymmärrykseni ei myöskään riittänyt siihen, miksi padda oli mainittu suomenkielisten tekstikohtien yhteydessä. Mielestäni se on ruotsia ja tarkoittaa rupikonnaa tai ehkä myös vain konnaa. (Yläsatakuntalaisten en osaa kuvitella haukkuneen toisiaan sanalla, jossa on kaksi d-kirjainta, mutta ehkäpä se varsinaissuomalaisilta on onnistunut). Vastaavia haukkumasanoja oli muitakin, osa vieläkin käytössä. Selkeästi ruotsia tai hyvin suora väännös ruotsista. Kortit eivät kuitenkaan kerro, että ne olisivat esiintyneet suomenkielisen tekstin joukossa. Korteille on niin ikään päätynyt ihan puhtaasti ruotsinkielisiä ilmauksia

Henkilönimi vai mikä? Lähde: Digitaaliarkisto


Korteista näkyy myös taikausko ja suoranainen noituus. Osin lienee kyse ollut kansanparantajista, jotka käyttivät jonkinlaista loitsua muita toimiaan tehostamaan. Oli kuitenkin myös pahoja toivotuksia, joihin lienee liittynyt toteutumisen pelko. Yliluonnollisiin kykyihin uskottiin. Huittisten käräjillä 1649 oli noituudesta syytetty, joka oli syyllisyyden selvittämiseksi heitetty Turussa jokeen. "Ej siellä jäätä silloin ollut". Oliko hän jo toista kertaa samasta syystä syytettynä?

lauantai 14. toukokuuta 2016

Warckan kakairat

Vähän surffailumielessä olin liikkeellä, kun päädyin lukemaan Länsi-Suomen tuomiokirjakortiston suomenkielisten tekstikohtien kortteja. Länsi-Suomi on Tuokossa ymmärrettävä Varsinais-Suomeksi ja Ala-Satakunnaksi, joten se ei sisällä itseäni varsinaisesti kiinnostavia Ylä-Satakunnan alueita. Oriveden ja Längelmäen vastaavien kirjausten perusteella odotin kuitenkin myös näiden alueiden ihmisten haukkuneen toisiaan erilaisilla suomenkielisillä nimityksillä. En joutunut mitenkään pettymään. Sanavarastooni, ei tosin aktiiviseen, kertyi muutamia varsin mehukkaita ilmauksia. En laita niihin linkkejä, selatkaapa kortistoa itse. 

Toisen 1600-luvun tuomiokirjoissa esiintyvän suomekielisten sanojen lajin muodostavat paikannimet. Kun alueella on puhuttu suomea, se näkyy tietysti myös nimissä. On erilaista ojaa, niittyä ja niin edelleen. Kummallisia sekamuotojakin esiintyy. Erityisesti erä-alku tuntuu olleen suosittu. Erämark, erävatten, erärum. Myös kaski-sana näyttää siirtyneen ruotsinkieliseen tekstiin, vaikka siellä oma kaskea tarkoittava ilmaisunsa onkin. Olisiko Suomessa ollut 1600-luvulla joitakin rakennuksia, joille ei vastaavaa termiä ruotsista löytynyt? Erityisesti jäi mieleen kammio (cammio). 

Tätä piti vähän aikaa miettiä. Lähde: Digitaaliarkisto

Kirjurit näyttävät myös merkinneen ylös pitempiä suomenkielisiä lausahduksia. Kun käräjillä kerran oltiin, nämäkin usein liittyvät usein riitoihin. Eivätkä sanomiset yleensä ole kunniaksi kohteelleen, jos eivät sanojalleenkaan. Alkoholilla on usein osuutta asiaan. Virkamiehet (jos erilaisia vouteja, kirjureita ja kirkonmiehiä sellaisiksi voi tuona aikana nimittää) tuntuvat saaneen osansa. Kansa ei tainnut olla niin kovin nöyrää. Vaimoväen sanomisia puitiin yllättävän usein. Ehkä todiste siitä, ettei nainen kuitenkaan ollut ihan miehensä vallan alla. 

Ja olihan vielä Hulivili-hevonenkin...


tiistai 10. toukokuuta 2016

Miehiäkin ripitettiin

Jatkan edelleen Ylöjärven seurakunnan kirkkokurin alaisten luettelon parissa. Koska ajattelin mainita rangaistuja nimeltä, siirryn luettelon alkupäähän. Aloitusvuosi on 1820. Tarkkaan ottaen päätin katsoa, missä määrin salavuoteudesta rangaistuksen saaneiden joukossa oli miehiä. Semmoinen tuntuma on, että aivan valtaosa heistä oli naisia. Tietysti, koska he jäivät kiinni aviottoman lapsen syntyessä. Muistan kuitenkin eräästä toisesta seurakunnasta sukulaismiehen joutuneen papin puhutteluun (ja luetteloon) asiasta vielä 1920-luvulla. 

Mutta aloitetaanpa 1820-luvulta. Jo 1822 on renki Kalle Akselinpoika saanut rangaistuksen salavuoteudesta. Koska kyseessä on pelkkä luettelo, ei siitä voi päätellä, kenen kanssa hän on siihen syyllistynyt. Rippikirjakaan ei tarjoa lisävalaistusta. Sitten on mentävä pari vuotta eteenpäin ennen kuin seuraava salavuoteudesta rangaistu mies tulee vastaan. Hän oli renki Josef Gabrielinpoika. Nytkään ei rippikirja tarjoa apua. Seuraavana vuonna on samasta syystä rangaistu torppari Elias Kankaanpäätä. Tällä on merkintä rangaistuksesta rippikirjassa, sen sijaan hänen vaimollaan ei. Muuten vaimo kyllä ilmestyi sopivasti kuvioon mukaan ja lapsikin syntyi 1824. Hm?

Näin asia yleensä ilmaistiin suomeksi. Lähde: Digitaaliarkisto

Seuraavat miehet tulevat vastaan 1826, 1829, 1830 ja 1832 (ei lainkaan naisia rangaistuna). Sitten on pitkä tauko, kunnes 1851 on kaksikin miestä saanut ripityksen tästä aiheesta. Muuten miesväkeä kyllä luettelossa oli, esimerkiksi varkaudesta rangaistuna. Päätin lopettaa seurannan tähän vaiheeseen, koska mitään uutta se ei tuntunut antavan. Vertailua pitäisi tietysti tehdä myös eri seurakunnista. Voihan olla, että eri papit suhtautuneet miesten avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin eri tavoin.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Kirkkokurin alaisia

Tarkistin Ylöjärven seurakunnan kirkkokurin alaisten luettelon vuosilta 1900 - 1913. Olen vastaavia listoja tutkinut ennenkin, ja joissakin tapauksissa ne ovat olleet antoisia paljastaen esimerkiksi aviottoman lapsen isän. Tai oikeammin äidin ilmoituksen tästä. Suurin osa ripitetyistä onkin ollut salavuoteudesta rangaistuja. Ylöjärvellä eräs itsellisleski ripitettiin tästä syystä jo viidettä kertaa. Rippikirjat paljastaisivat, syntyivätkö kaikki aviottomat lapset leskeysaikana. Jos niin oli, kyseessä lienee ollut vakituinen suhde, oman aikansa avoliitto.

Tarkoitukseni oli kuitenkin katsoa, mistä muista rikkomuksista ripitettiin. Eniten vastaan tuli alkoholiin liittyneitä tapauksia. Luvaton mallasjuomien myynti, luvaton oluen myynti ja salakapakointi kuuluivat tähän kategoriaan. Varkauksia oli pari kappaletta ja näpistyksiä yksi. Metsänraiskaajia löytyi luettelosta niin ikään pari kappaletta. Erikoisin tapaus oli 1901 ihmisrääkkäyksestä ripitetty irtolainen. Voisin joskus katsoa, onko hänestä digitoiduissa lähteissä lisätietoa. Tuomiokirjoja tuolta ajalta taitaa olla vain arkistossa, mutta lehtiin tapaus on voinut päästä.

Lähde: pixabay

Salavuoteutta lukuunottamatta kaikki muut tapaukset lienee käsitelty käräjillä. Toisaalta kirkkokurin alaisten luettelot eivät varmasti sisällä kaikkia Ylöjärvellä tuona aikana tuomion saaneita. Seuraava kysymys onkin, mistä rikoksista tuomittiin kirkkorangaistus. Muistan kyllä nähneeni tuomiokirjoissa sakkorangaistuksen lisäksi määrätyn julkisen kirkkorangaistuksen. Muistikuvani koskee kuitenkin hiukan varhaisempaa aikaa. Jos joku on 1900-luvun alun oikeuskäytännöstä hyvin perillä, kuulisin mielelläni, miksi tällainen tuplarangaistus tuomittiin.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Vettä ja leipää

Aiemmin kirjoitin Ikaalisten seurakunnan arkistoon sisältyvistä rokotusluetteloista. Kuten totesin, luettelon alussa on erilaisia tietoja sakkorangaistuksista. Lähinnä kai siksi, että kirkko sai jonkin osan maksetuista sakoista. Luettelo näyttää ainakin joiltakin osin lähinnä kirkon tilikirjalta tai kuittien kokoelmalta. Esimerkiksi tieto kesäkuulta 1859 kertoo, että torppari Matti Kallenpoika Haapaniemi ja entinen talollinen Markus Juhonpoika Särkilammi ovat suorittaneet vankeudessa vedellä ja leivällä heille juopumuksesta tuomitut sakot. Sakoista köyhille kuuluva osuus oli 13 hoperuplaa 50 kopeekkaa. Erikseen mainitaan Ikaalisten ja Parkanon seurakunnan osuudet.


Vuodelta 1857 löytyy myös nainen, joka on suorittanut sakkonsa vankilassa. Itsellinen Eeva Loviisa Tempelman on ollut vedellä ja leivällä. Tekstistä ei selviä, mistä häntä on sakotettu. Ei myöskään kerrota, missä vankilassa hän on ollut. Samassa yhteydessä mainittu sotilas Viktor Mann saattaa liittyä rikokseen tai sitten olla ihan erillinen tapaus. Sakkoja lienee kumminkin tuomittu selvästi vähemmän kuin aikaisemmassa esimerkissä.

En ihan ymmärrä, miten noita rahasummia pitäisi tulkita. Yritin katsoa vanhasta sanakirjasta termien afkortningar ja le(f)verering kaikki merkitykset, mutta suurempaa valaistumista ei tapahtunut. Pitäisikö päätellä, että seurakunta kirjasi tässä tappioitaan? Eli kun maksetuista sakoista olisi tietty osuus kilahtanut kirkon kassaan, jäi se nyt saamatta, kun sakotetut menivätkin vankilaan. Silti en ymmärrä, miksi nuo rahasummat lasketaan lopuksi yhteen, jos kerran ne kuuluvat eri seurakunnille. Toki Parkano taisi vielä tuolloin olla Ikaalisten kappeliseurakunta.