- Sukututkijan kannalta vähän tylsät juopumus ja salavuoteus. Niitä kun tahtoo olla joka sukuhaarassa sen verran, ettei niitä viitsi edes mainita. Ehkä yllättävää oli salavuoteudesta tuomittujen miesten määrä niinkin myöhään kuin 1800-luvun puolivälissä.
- Kiroilu. Pitäisi etsiä tuomiokirjoista tarkempaa tietoa, missä esivanhemmat mahdollisesti ovat kiroilleet. Käräjillä tai kirkonmenoissa?
- Väärien tietojen antaminen henkikirjoituksessa ja luvattomien palvelijoiden pitäminen. Kyse lienee ollut toisen palveluksesta karanneista.
- Muuttokirjan esittämättä jättäminen.
- Luvaton kaskeaminen. Mukana oli myös Parkanon, Jämijärven ja Kihniön arkistoa, vaikka ainakin Parkanossa oli jo tuolloin oma kappeliseurakunta.
- Luvaton maakauppa. Useimmiten asialla taisivat olla kulkukauppiaat, kenties "laukkuryssät". Nimiä ei yleensä mainittu, toisin kuin muiden kohdalla. Kauppatavarat takavarikoitiin ja myytiin huutokaupalla. Tuotosta seurakunta sai osansa.
Lähde: Digitaaliarkisto
Muiden asiakirjojen välissä oli todistuksia, että asianomainen oli suorittanut sakkonsa kärsimällä vankeusrangaistuksen vedellä ja leivällä. Näissäkin tapauksissa kirjattiin seurakunnalle tuleva osa. Kukahan sen maksoi?
Rokotusluettelot eivät tarjonneet mitään yllättävää. Kylä, talo, vanhempien nimet ja rokotetun lapsen nimi kerrottiin. Samoin se, oliko kyseessä tarkastettu vai tarkastamaton tapaus. Jos kirkonkirjoissa on aukkoja, voisi niitä yrittää paikata säilyneistä rokotusluetteloista. Muuten niistä ei juuri uutta irtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti