Runsauden pulaa ja laiskuutta

Olen kesän aikana ihmetellyt, olenko tullut vanhaksi vai mistä kummallinen hitauteni johtuu. No vuosia on tietysti tullut, mutta ihan dementoituneeksi en itseäni vielä tunne. Olisiko sukututkimusmotivaatiossani jonkinlainen notkahdusvaihe? Mitään isoja elämänmuutoksia ei taustalla ole. Kerron seuraavassa muutamia esimerkkejä "innottomuudestani". Muitakin olisi, mutta nämä saavat kelvata. 

Suomen Sukututkimusseura julkaisi hiljattain testivaiheessa olevan Sukupiha-sivuston, jossa tällä hetkellä on lähinnä erilaisia hakemistoja. Sain tunnukset, ja joitain 467 kohdasta olenkin tutkinut. Ongelmana on, että useimmat teokset, joihin hakemistoja on tehty, eivät ole tarjonneet informaatiota kovin moneen hakukenttään. Esimerkiksi paikkakunta puuttuu monista. Se olisi usein helpoin hakukriteeri ja saattaisi antaa useita sukulaisia samalla kertaa. Sukunimiä kun sukututkimusohjelmaan on kertynyt aika paljon. Monesti olisi melkein sama selata koko hakemisto läpi, mutta vielä en ole keksinyt, miten se tehdään.

Lähde: SA-kuva

 
Verkossa on erilaisia digitoituja kuvakokoelmia. SA-kuvaan vielä jaksoin perehtyä, samoin aikoinaan Siiri-tietokantaan, mutta myöhemmin tulleisiin aika pintapuolisesti. Niissä on kyllä yleensä hakutoiminto, joka ainakin minun tarkoituksiini on riittävän tarkka. Entä sitten, jos löydänkin minua kiinnostavasta kylästä tai kaupungista - sanotaan nyt vaikka Tampereen Armonkalliota - esittäviä vanhoja kuvia? Voihan niitä vilkaista, kun sukulaiseni ovat niissä maisemissa kulkeneet, mutta en rupea niiden käyttämisestä maksamaan. Kyse ei ole enää tekijänoikeuksista, vaan jostain muusta.

Yhden sukuhaaran osalta minun pitäisi verrata omia ja toisen tutkijan lähettämiä tietoja. Ne ovat kyllä nätisti sukutauluina, mutta jostain syystä etenen kuin se kuuluisa täi tervassa. En voi syyttää kuin laiskuuttani tämän pikkutarkan työn viivästymisestä. Mutta elän toivossa. Jonain kauniina päivänä otan itseäni niskasta kiinni ja teen homman loppuun.