Mikä sitten kiinnosti? No, oikeastaan se, eroaisivatko kaupungista kerätyt sananparret jollakin tavoin maaseudulta muistiin merkityistä. Eli näkyisivätkö kaupunkimaiset ammatit ja paikkakunnan persoonallisuudet jotenkin korteilla. Ne keräystulokset, joissa oli merkintä ajankohdasta, ajoittuivat 1930-luvulle. Ilmeisesti osakunnat suorittivat silloin keräystä. Voisi siis ajatella, että maaseudusta selkeästi eroava kaupunkikulttuuri oli ehtinyt Tampereelle vakiintua ja olisi näkynyt myös tavallisten ihmisten elämässä. Toisaalta muuttoliikettä oli ja ihmiset toivat mukanaan kotipaikkakuntansa sanontoja. Eikä hevonen tai sika tainnut olla ihan tuntematon otus Tampereellakaan.
Otantani antoi yllättävän vähän Tampereeseen liittyneitä sananparsia. Monia esiin tulleista voi sanoa ihan valtakunnallisiksi ("Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto"). Osa oli samoja kuin ympäröivällä maaseudulla. Tehtaanlikka sentään tuli mainituksi. Ja poliisiakin kannatti kai huutaa avuksi lähinnä kaupungissa. Henkilönimien paikallisuudesta on enää vaikea sanoa mitään. Pienemmät uskonnolliset yhdyskunnat olivat käyneet jollain tavoin tutuiksi. Kansan Lehti, katu, rieväkylä, Tammerkoski, juna ja erityisesti Porin juna tulivat myös mainituiksi. Näiden sanontojen voisi arvella syntyneen kaupungissa. Hienostelusta tuli kuitenkin kritiikkiä. Ehkä kotiseudulle jääneiltä.
Kaupunkilaisten hienouksia? Lähde: Digitaaliarkisto
Tarkoitus olisi kahlata kaksi muutakin sananparsiosiota läpi jollain systeemillä ja jollain aikataululla. Katsotaan, avartuuko kuva kaupunkilaisviisauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti