Kunnon ihminen

Pakko taas puuttua maahanmuuttokeskusteluun. Erityisesti verkossa esiintyvät kommentit tympivät. Osa porukasta ei näköjään enää voi kirjoittaa mistään asiasta tuomatta pakolaisvastaista mielipidettään esiin. "Tolkun ihminen", joka aluksi tuntui hyvältä, näyttää nyt kelpaavan perusteluksi ties mihin. Niinpä en käytäkään tuota termiä, vaan puhun kunnon ihmisestä, vaikka se vaikuttaa hiukan vanhahtavalta. Yhtä kaikki, olen koko elämäni kyllä yrittänyt olla kunnon ihminen, välillä paremalla, toisinaan taas huonommalla menestyksellä.

Kunnon ihminen ei huuda pää punaisena verkossa "rajat kiinni" edes ymmärtämättä, mitä kaikkea se esimerkiksi taloudelle tarkoittaisi. Toisaalta hän ei myöskään vähättele niitä ongelmia, joita yhtäkkinen maahanmuuttajien suuri määrä väistämättä aiheuttaa. Hän ei sano joka asiaan "meillä ei ole varaa". On meillä toistaiseksi, mutta varmaan pitää miettiä tarkasti mihin rahat laitetaan.

Kunnon ihminen ei toivo, että eri mieltä oleva raiskataan tai että tämän lapsille tapahtuu jotain kamalaa. Hän ei kuitenkaan vähättele raiskaus- ja häirintätapauksia sen varjolla, että suomalaisetkin syylistyvät niihin. Kunnon ihminen ei leimaa kaikkia ulkomaalaistaustaisia mahdollisiksi raiskaajiksi. Hän ei hyökkää törkeyksiä latelemalla toisen kimppuun keskustelussa, vaan perustelee oman mielipiteensä asiallisesti. 

Kunnon ihminen ymmärtää eron naisrauhaa tekosyynä käyttävien ideologisten katupartioiden ja toisaalta koululaisten päättärijuhlia seuraavien vanhempien tai veneitä ja autoja vahtivien vartiointirenkaiden välillä. Hän ymmärtää vaarat, jotka ääriryhmien kuljeskeluun liittyvät. Toisaalta hän voi olla perustellusti huolissaan uudenvuoden aikaan tapahtuneesta häirinnästä. Hän voi myös olla sitä mieltä, että häirintään syyllistyvät pakolaismiehet on lähetettävä pois maasta, koska valistus suomalaisista tavoista ei ole heihin purrut.

Jos kunnon ihminen näkee epäasiallista käytöstä, uhkauksia tai suoranaista väkivaltaa, hän puuttuu siihen riippumatta siitä, mitä ihonväriä, uskontoa, kansallisuutta tai kieliryhmää uhri ja tekijä edustavat. Jos väliin ei uskalla mennä, hätänumeroon voi aina soittaa. Jokaiseen nettikeskusteluun ei voi eikä jaksa mennä mukaan, mutta tosielämän tilanteissa ei saa jäädä sivustakatsojaksi.

Mitä meille oikein on tapahtunut? Emmekö enää osaa olla kunnolla? "Olkaa sitten ihmisiksi", olen monta kertaa evästänyt nuorempaa polvea. Sama ohje taitaa sopia kaikille.

Kuvan lisääminen ei tänään onnistunut. En tiedä, oliko vika omissa yhteyksissäni vai Bloggerissa. No, toisen kerran sitten.