Kaksi nestuukia ja muuta menetettyä

Taisi olla eräs Facebookin sukututkimusryhmä, jonka kautta päädyin tutkimaan Buxhoevdenin päämajan siviilikanslian arkiston vahingonkorvaushakemuksia vuodelta 1808. Kyse oli siitä, että venäläiset sotajoukot olivat Suomen sodan aikana ottaneet haltuunsa siviiliväestöltä erilaista tavaraa, josta nyt siis haettiin korvauksia. Ihan kokonaan en ole hakemuksia käynyt läpi, ja toiveissa olisi, että jonkun sukulaisen nimi vielä tulisi esiin. On mukava tietää, mitä tavallisilta ihmisiltä tuolloin on ollut otettavissa. 

Lähde: Digitaaliarkisto

Ylöjärven hakemuksissa oli pitäjän räätäli Enkellin selvitys siitä, mitä hänen menetyksensä olivat olleet. Venäläiset olivat vieneet ruisjauhoja, kauroja, heiniä ja olkia, ilmeisesti ainakin osa oli hevosia varten. Kelvanneet olivat myös leipä, suola ja voi. Eikä villasukkia, vyötä tai nenäliinojakaan ollut väheksytty. Vahinkojen todistajina olivat Antti Erkinpoika Jagtila ja Nikodemus Antinpoika. Räätäli Enkell löytyy rippikirjoista ja näkyy kuolleen jo 1809, joten on epävarmaa, ehtikö hän saada korvauksia. Hiski näyttää tuntevan myös torppari Antti Jahtilan, rippikirjoista en häntä huomannut.

Siinä, missä ruotsinkielinen teksti lopussa puhuu Venäjän keisarillisesta armeijasta, käytetään suomenkielisessä alussa ilmaisua Ryssän sotaväki. Olin luullut, että ryssittely liittyy lähinnä viime sotien aikaan. Halventava sävy jopa kiusaa, kun sitä joskus harvoin näkee nykyaikana. Ainakin sana on tunnettu jo 1800-luvun alussa ja on varmaan suoraa lainaa ruotsin kielestä. Onko sitä käytetty jo tuolloin haukkumasanana? En tiedä. Voisi tietenkin arvella, etteivät venäläisten suorittamat takavarikot ole heidän suosiotaan ainakaan lisänneet. Puhumattakaan 100 vuotta aiemmista isovihan tapahtumista.