Lukon takana

Olen joskus kirjannut listalle Historiallisesta sanomalehtikirjastosta omasta mielestäni kiinnostavia lehtijuttuja 1900-luvun alusta ajatellen, että niistä voisi kenties kirjoitella näitä tekstejä. Nyt ajattelin käyttää yhtä Aamulehden 1911 julkaisemaa juttua. Niinpä avasin pitkästä aikaa nimekkeiden luettelon enkä tehnyt pelkkää tekstihakua. Huomasin, että Aamulehden numerot oli jaoteltu kahteen osaan: 1881 -1910 vapaasti luettavissa, mutta 1911 - 1920 rajoitetulla pääsyoikeudella. Joka tarkoittaa käyttöä vapaakappalekirjastojen päätteiltä. En tiedä, koska muutos rajavuodessa (aiemmin 1912?) on tapahtunut. Joskus olen tuon jutun kumminkin kotikoneeltani lukenut, koska se on listalleni päätynyt.  

Blogimaailma ei varmaan menettänyt mitään, vaikka tekstini jää kirjoittamatta. Itse en kuitenkaan voi (taas) olla valittamatta tekijänoikeuslain tiukasta tulkinnasta. Vika ei tietenkään ole Kansalliskirjaston, kaikki kunnia heille digitoinnista. Väitän, että harrastajat (sukututkimuksen, paikallishistorian jne) menettävät eniten tässä systeemissä. Työkseen tutkivan voi ehkä olettaa kahlaavan kaikki Aamulehden numerot läpi mikrofilmeiltä löytääkseen tarvitsemansa tiedon. Harrastelija ei sitä yleensä käytännön syistä voi tehdä. Niinpä häneltä jää näkemättä lehtiuutisten tai pikkuilmoitusten tarjoamia lisäjuttuja, jotka tekstihaulla voisi saada esille.

Aikakauslehtien kohdalla tekijänoikeuksien aiheuttamat rajoitukset on hiukan helpompi ymmärtää, koska ne sisältävät selvästi enemmän maallikonkin teoksiksi tunnistamaa ainesta. On kirjailijoiden tekstejä, tunnettujen valokuvaajien ottamia kuvia ja muuta vastaavaa. Selostuksella Takahikiän urheiluseuran kilpailuista 1913 voi olla arvoa minulle, mutta kaupallista arvoa tekijänoikeudella tuskin enää on. Ilmari Kiannon tekstillä samalta vuodelta sellaista voi ollakin. Entä jos vain muistutettaisiin tekijänoikeuksista ja siirrettäisiin vastuu mahdolliselle uudelleen julkaisijalle? Toimisiko se? Eipä kai, ainakin Facebookissa näkyy kuvia varsin tuoreista lehtijutuista. Harmillista.

Tämän verran uskaltanee lainata. Djurskyddskalenderin alkulehtiä vuodelta 1900.

 
Suomen Kuvalehti tarjoaa paperilehden tilaajille pääsyä lehden arkistoon pientä maksua vastaan. Tilaamalla digipalvelun saisi kaikki 100 vuoden aikana ilmestyneet numerot luettavakseen. Tosin ne näyttävät olevan myös Kansalliskirjaston vapaakappalepäätteiltä tutkittavissa. Silti herää kysymys siitä, onko maksullinen tarjonta tulossa laajemmin lehtien arkistoihin. Toistaiseksi ne käsittävät yleensä vain 2000-luvun numeroita enkä muista nähneeni niissä varoituksia tekijänoikeuksista. Entä jos tekniikka kehittyessään viekin siihen, että voin tehdä tekstihakuja Aamulehden omassa, kaikki numerot käsittävässä arkistossa. Maksua vastaan tietysti. Köyhä sukututkija ainakin kauhistuu maksullisuutta. Parempi sittenkin suunnata vapaakappalekirjastoon.