Maakauppiaita Mouhijärvellä

Vanhat maakaupat, jotka toimivat jossakin kamarin tai pirtin nurkassa, ovat jostain syystä kiehtoneet mieltäni pitkään. En tiedä, mitä kaikkea niiden valikoimaan kuului, mutta laaja se ei ole voinut olla. Lainsäädäntöhän salli maakauppojen perustamisen tiukoin ehdoin 1859. Rupesin nyt katsomaan, löytyykä kauppiaista merkintöjä rippikirjoista. Nehän eivät tietenkään ole paras lähde kauppiaiden etsimiseen. Pitäisi tietysti jäljittää vaaditun lupaprosessin tuottamia dokumentteja, mutta tällä kertaa siihen ei ole mahdollisuuksia. Siispä Mouhijärven rippikirjojen kimppuun. Miksi Mouhijärven? Koska sen rippikirjoissa on 1800-luvun lopulta aika kattavat sisällysluettelot SSHY:n jäsensivuilla, joissakin jopa kauppiaat mainittuna ja koska tunnen paikkakuntaa jossain määrin. Lisäksi se ei ole ollut asukasluvultaan kovin suuri.

Mouhijärvellä kaksi todennäköisintä kaupan paikkaa olisivat mielestäni Uotsola ja Häijää. Häijään Yli-Sarkilta  löytyykin Jafet Tikander, joka on tullut 1862 Porista. Hänen ammatikseen on vuosien 1858 - 1864 rippikirjassa merkitty "handlanden". Jafet oli syntynyt 1836 Kuopiossa. Hän ilmeisesti siirsi kauppansa Häijään Iitulle 1866. Luvat eivät siinä vaiheessa tainneet olla ihan kunnossa, koska 1870 on tullut sakkoja luvattomasta maakaupasta. Ilmeisesti kaupanteko loppui niihin aikoihin, koska "handlanden"-sanan eteen on lisätty "f.d.".

Läheisestä Tupurlan kylästä löytyy nainen kauppiaana. 1863 kuolleen kauppias Oskar Strandbergin leski Anna Dahlsten piti kauppaa Tiasella miehensä kuoleman jälkeen. Hän oli syntynyt Turussa 1801. Kauppa siirtyi 1865 Nekalle. Vuonna 1872 alkavassa rippikirjassa häntä ei enää ole merkitty kauppiaaksi. 

Uotsolasta ei silmiini sattunut kauppaa ennen kuin Hämeenkyröstä 1877 muuttanut leski Maria Ståhlström perusti sellaisen. Hän oli syntynyt 1825 Orivedellä. Kaupanteko jatkui ilmeisesti 1880-luvun loppuun. Seuraavalla vuosikymmenellä sitä jatkoi tytär Josefiina. Myös Maria Charlotta-tyttären kanssa avioitunut räätäli Taavetti Nyman mainitaan kauppiaaksi. 1880 tämä pariskunta alkoi pitää kauppaa Häijään Sepällä.

Kuva on Jalavan kaupasta Taivalkoskelta. Mouhijärven ensimmäiset kaupat tusin olivat näin suuria. Lähde: wikimedia

Nuo ovat ensimmäisiä mouhijärveläisiä kauppiaita. Muitakin on voinut olla. Joskus kaupanpito kesti niin lyhyen aikaa, ettei merkintää rippikirjaan ehditty tehdä. Se voi myös olla niin pienimuotoista, että pappi on kirjannut asianomaisen itselliseksi tai torppariksi.

Yksi sivu, hukkumistapaus ja monenlaista väkeä

Erään sukuun kuuluneen vaiheita tarkistelin, kun merkinnöissäni oli hiukan epätarkkuutta. Päädyin Mouhijärven rippikirjan 1902 - 1911 sivulle, jolle oli kaikkiaan kirjattu 19 ihmistä. He olivat itsellisiä, työmiehiä (muonamiehiä), entisiä renkejä ja olipa yksi saanut tittelikseen irtolainen. Itsellisillä ja työmiehillä oli perhettä, muut olivat perheettömiä. Enimmäkseen köyhiä eläjiä. Ikäjakauma oli vauvasta vaariin.

Ensimmäiseksi pisti silmään se, että kaikkiaan kuusi näistä ihmisistä kuoli rippikirjajakson aikana. Valtaosa kuolemantapauksista oli ihan normaaleja vanhusten (yli 70-vuotiaita) ja lasten (puolivuotias) poismenoja. Yksi 63-vuotiaana kuollut voitaneen laittaa samaan luokkaan, vaikka hänelle ei ole kuonlinsyytä annettu lainkaan. Sukulaiseni kuoli 26-votiaana hukkumalla ja tuo alussa mainittu irtolainen 46-vuotiaana Espoossa. Se ei selviä rippikirjasta, mitä hän siellä teki. Keuhkotauti oli hänen kuolinsyynsä. Oikeastaan siis vain sukulaiseni poikkesi tavanomaisesta.

Mistään ei käy ilmi, mihin vesistöön sukulaiseni hukkui. Keskikesän aika oli siiloinkin. Lähde: pixabay

Pappi oli kirjannut sivulle melko paljon huomautuksia tai muistutuksia, kuten tuon sarakkeen otsikko sanoi. Tavallisten muutto-, asevelvollisuus- ja ripitysmerkintöjen lisäksi saamme rippikirjasta tietää, että joukossa oli kaksi heikkonäköistä. Toinen oli yli 70-vuotias, mutta toinen rippikirjan alkaessa vain 25-vuotias. Lisäksi kaksi - toinen heistä sukulaiseni - oli merkitty mielisairaiksi. Toinen pärjäsi vielä työmiehenä, mutta isoäitini serkusta oli tullut entinen renki. Harvinaisin merkintä oli eräällä 1844 syntyneellä Marialla, jonka miehen kerrottiin jo 1882 saaneen erokirjan. 

Mikä sai tavallisen, köyhän pariskunnan eroamaan 1882? Oliko sukulaiseni hukkuminen onnettomuus vai saiko mielisairaus hänet päättämään päivänsä? Ensimmäiseen kysymykseen ehkä saisi arkistoja penkomalla vastauksen, jälkimmäinen tuskin selviäisi. Ei kai mielisairaan rengin hukkumista ole ihmeemmin tutkittu saatikka siitä jotain kirjattu paperille. Tuskinpa kukaan osasi tuolloin ajatella, että joku näitä vielä yli 100 vuoden kuluttua ihmettelee.

Sukututkija kysymysten äärellä

Useimmille sukuaan tutkineille lienee tuttu seuraavantyyppinen tilanne. Voidakseen tutkia lainhuudatusasiakirjoja on joutunut anomaan käyttöluvan, koska samoissa niteissä on myös holhousasiakirjoja. Kun käyttöluvan on kerran saanut, niin "pakkohan" se on vilkaista, onko holhousjutuissa mitään sukuun liittyvää. Joskus jotain löytyy. Mitä siitä voi kirjata ylös tai julkaista?

Jos oikein muistan, on näkymä läheltä Turun maakunta-arkistoa.

"Sitoudun ...etten käytä asiakirjaa sen henkilön vahingoksi tai halventamiseksi, jota asiakirja koskee tai hänen läheisensä vahingoksi tai halventamiseksi..." Näin lukee arkistolaitoksen käyttölupalomakkeessa ja samansisältöisiä ovat myös Astian kautta anottavat käyttöluvat samoin kuin seurakunnissa käytössä oleva sitoumuslomake. Mitä sitoumus merkitsee yllä kuvatussa tilanteessa?

Jos holhouspöytäkirjasta käy ilmi sukulaisen syntymäaika, voin sen mielestäni kirjata ylös ja julkaistakin, jos henkilö on jo kuollut. Saisinhan saman tiedon muualtakin. Senkin voisin julkaista, että sukulaiseni on toiminut holhoojana, siis jos hän on jo kuollut ja ylipäätään julkaisen häntä koskevia tietoja. Ymmärtääkseni en voi edes itselleni kirjata tietoa elävän henkilön holhottavana olemisesta. En todennäköisesti julkaisisi tietoa, että sukulaisella on ollut holhooja, en vaikka molemmat olisivat jo kuolleet. Jos henkilö on jäänyt alaikäisenä orvoksi, ymmärtävät kaikki toki muutenkin asian. Jos holhoukseen on johtanut jokin muu syy, ei sitä kannattane sukusivuilla käsitellä.

Joitakin poikkeuksia toki on. Luvan julkaisuun voi saada  perillisiltä. Aikaa on voinut kulua jo niin paljon, ettei lapsenlapsiakaan ole enää elossa tai henkilö on voinut olla lapseton. Siinäkin tapauksessa holhousasian pitäisi liittyä johonkin isompaan kokonaisuuteen, ihan sellaisenaan sitä ei kannata julkistaa. Jos julkaisisin tämän sukulaisen elämäntarinan, voisi holhouksessa olemisen siinä kertoa.

Edellä on asiaa käsitelty vain sellaisen sukututkijan näkökulmasta, joka pitää sukututkimusrekisteriä pelkästään henkilökohtaisia tarkoituksia varten. En yleensä julkaise elossa olevista sukulaisista mitään.

Susi-Jussi

Rippikirjoissa ihmisillä on toisinaan "lempinimiä", joilla heidät on tunnettu. Niinpä Juho Erkinpojan nimen vieressä tai yläpuolella lukee Hämeenkyrön rippikirjoissa toistuvasti "Susi-Jussi", väliviivalla tai useimmiten ilman sitä. Lempinimi herätti kiinnostukseni, vaikka Jussi ei ole sukua. Toki voi arvata, että susia Jussi on metsästellyt, mutta saisiko hänen elämänvaiheistaan muuten tietoa. Rippikirjan mukaan Jussi oli syntynyt Pälkäneellä 29.2.1814 ja kuoli Hämeenkyrössä 1904. Hän ehti täyttää 90 vuotta, mikä oli aika harvinaista siihen aikaan.

Kun rippikirjojen huomautuksest eivät kerro muuta kuin että Jussi on kerran saaanut rangaistuksen juopumuksesta, pitää ottaa paikallishistroria(*) avuksi. Se tietääkin Jussin. Ikaalisten ja Hämeenkyrön rajamailla asunut Jussi tunsi alueen sudenpesät ja tappoi niistä pennut, mutta säästi emon, jotta saisi seuraavanakin vuonna saalista. Pennuistakin maksettiin tapporahaa. "Susi-Jussi"-nimeä käytettiin ensimmäisen kerran 1865 alkavassa rippikirjassa (vain SSHY:n jäsensivuilla, siksi ei linkkiä), joten Jussi on aloittanut pyyntitouhunsa viimeistään 1860-luvun alussa. Silloin hän oli itsellinen, jolle metsästys lienee ollut merkittävä tulonlähde.

 Lähde: pixabay

Jussi tuli Hämeenkyröön 1847 ja perusti pian perheen. Aluksi hän oli renkinä, mutta melko pian hänestä tuli torppari ja myöhemmin itsellinen. Lapset muuttivat vähitellen pois kotoa ja vaimo Johanna kuoli 1897. Nuorempana Jussi oli liikkuvaista lajia. Hämeenkyröön hän tuli Porista, missä oli ollut kolmisen vuotta erään porvarin palveluksessa. Sitä ennen hän oli seitsemän vuotta renkinä Luopioisissa eri taloissa. Sinne hän tuli Padasjoelta. Siihen jälki Jussista katkeaakin. Hänen löytämisekseen Padasjoelta pitäisi käydä rippikirjaa sivu sivulta läpi. Pälkäneellä ei ole syntynyt annetulla päivämäärällä ketään Juho Erkinpoikaa. Mahdollisesti Jussi on vain tullut sitä kautta. 

Jussin syntymäaika pysyi eri seurakuntien rippikirjoissa samana koko ajan, mikä ei tietysti sulje pois mahdollisuutta, että se on muuttojen alkuvaiheessa kuitenkin muuttunut. Hiskikään ei  anna oikein sopivaa ehdokasta Jussiksi. Tuolla seudulla tämä saa heti ajattelemaan Pirkkalaa. Siellä ei  kuitenkaan 1814 syntynyt Juho Erkinpoikaa. Susi-Jussin elämän alkuvaiheet jäävät siis selvittämättä. Palataan niihin joskus, jos jotain uutta ilmenee.

*Nallinmaa-Luoto ym, Hämeenkyrön historia, osa III, 2003

Vanhoja siirtolaislinkkejä

Kun kerran rupesin selaimen suosikkeja perkaamaan, niin katsotaan nyt sitten hiukan muitakin vanhoja linkkejä. Nämä liittyvät lähinnä siirtolaisuuteen ja Kanadan Ontarioon. Monestihan käy niin, että jokin sivusto katoaa verkosta kokonaan. Sukututkimuspuolella näyttää ainakin Amerikan mantereella  isompi, usein kaupallinen toimija nielaisevan pienemmän vapaaehtoisvoimin ylläpidetyn. 

Jude's Family & Local History Website näyttää nykyisin toimivan Rootswebin alaisuudessa. Sivustolta voi suositella ainakin Thunder Bayn alueen muistokirjoituksia niille, joiden sukulaisia on aikoinaan muuttanut Fort Williamiin tai Port Arthuriin Kanadaan. Osa aineistosta on siirtynyt Thunder Bay Public Libraryn sivuille ja Kanadan väestönlaskentatietoja taitaa tällä hetkellä parhaiten olla Ancestry.ca:n tietokannoissa, ainakin vuoden 1921 väestönlaskenta jopa vapaasti katsottavissa, tosin taitaa vaatia kirjautumisen.

Hiukan samanlaisen kohtalon on kokenut Ontario Marriage Registrations, 1800-1927. Sen ylläpitäjä valittelee hakukoneen jäämistä pois sivustolta, sellaisesta kun pitäisi maksaa Rootswebille/Ancestrylle. Sivuston siirtymistä muulle alustalle luvataan. Avioliiton solmineiden tiedot löytyvät silti edelleen vuosien ja piirikuntien mukaan järjestettynä. Paljon on suomalaisnimiä tuossakin joukossa.

Ontario Gen Web's Census Project on koonnut sivuilleen puhtaaksi kirjoitettuja luetteloita Kanadan väestönlaskennoista 1790 - 1911. Rootsweb/Ancestry näyttää olevan kuvioissa mukana sielläkin. Muistelen, että luetteloista olisi aiemmin ollut linkit alkuperäisiin kuviin. En ole kuitenkaan ihan varma tästä. Nyt linkki vie Library and Archives Canadan sivulle, josta kuvat kyllä löytyvät, mutta eivät tuossa annetun linkin takaa. Tämä sen sijaan toimii. OGW alkaakin olla sillä rajalla, että sen voisi poistaa suosikeista.

Melkoinen suomalaissivu kuvassa

Släktdata, pitkän tauon jälkeen

Ryhdyin tomerasti perkaamaan pitkäksi venähtänyttä selaimen suosikkilistaa. Vastaan tuli monenmoista, poistettavaa ja säilytettävää. Släktdata, mikähän sekin oikein on? Vain hyvin hämärä mielikuva jossain muistin perukoilla. Pitihän tuo tietysti tarkistaa. Sivuilla kerrotaan aatteellisesta yhdistyksestä, jonka tarkoituksena on saada puhtaaksikirjoitetut tai indeksoidut kirkonkirjat mahdollisimman monen saataville. "Släktdata är en ideell förening som har som huvudmål att göra så många avskrivna eller indexerade kyrkböcker som möjligt fritt tillgängliga för släktforskning."

 Kyse on verkossa toimivasta tietokannasta ja ymmärtääkseni myös mahdollisuudesta ladata omalle koneelle joitakin luettelomutoon kirjoitettuja lähteitä. Vähän jotain meidän Hiskin kaltaista, mutta ei (yleensä) tarjoa  yhtä paljon informaatiota kuin Hiski. Esimerkiksi lasten vanhemmat eivät yleensä näy. Aika iso osa tietokannasta taitaa pohjata dvd-levyyn Sveriges Dödbok, jota Sveriges Släktforskarförbund myy kirjakaupassaan. Tietokannan käyttäjän kannalta on ongelma, ettei haku anna tulokseksi kuolinpäivää tai -paikkakuntaa. Ymmärrettävää levyn myynnin kannalta tietysti, mutta voisiko edes kuolinvuoden paljastaa. Nyt hyöty jää siihen, että näkee löytyykö henkilö levyltä ylipäätään ja voi sitten suunnistaa vaikka Suomen Sukututkimusseuran kirjastoon, jossa dvd muistaakseni on käytettävissä. Tietokanta ei taida sisältää ihan viime vuosina kuolleiden nimiä lainkaan.

Olen Släktdatan joskus linkkilistaani lisännyt, koska minulla on yksi sukulainen kateissa Ruotsissa. Hän muutti sinne perheineen suuren siirtolaisuuden vuosina 60-luvulla. Olen hänet noihin aikoihin tavannutkin, mutta valitettavasti en millään saa päähäni hänen avioliiton kautta tullutta sukunimeään. Myöskään hänen tarkkaa syntymäaikaansa en ole saanut mistään vahvistettua, siitä on vain merkintä yksityisissä muistiinpanoissa. Hän oli syntynyt 1914. Olen hakenut Släktdatasta etunimellä ja syntymäpaikalla Suomi, mutta vielä ei ole tärpännyt. Joko merkintä muistiinpanoissa on väärä, hän on palannut Suomeen tai sitten on ollut 2006 (rajavuosi Släktdatassa) edelleen elossa. Onhan se hyvä, että tutkittavaa riittää... Jääköön Släktdatakin linkkilistaani.

Vuosi 1914 oli Suomessa vielä suhteellisen rauhallista aikaa. Muualla kuitenkin jo sodittiin. Tässä pakolaisia Leibnitzista. Lähde: wikimedia

Helenankatu lehdissä

Joskus kesällä taisin kertoa, että esi-isäni asui osoitteessa Helenankatu 9 Tampereen Armonkalliolla. Jo silloin mietin, millainen paikka Armonkallio mahtoi siihen aikaan olla. Sen saisi tietenkin parhaiten selville valokuvista, joita luultavasti on olemassa sekä Vapriikin että Tampere-seuran kuva-arkistoissa. Pitää joskus ottaa ne käyntikohteiksi, kun satun Tampereelle. Siiri-tietokannan kanssa ei kärsivällisyyteni riittänyt kovin pitkälle, mutta yhden pikkuruisena näkyvän kuvan kaivoin esille. Ei, en aio tilata sieltä mitään, en heidän julkaisuhinnoillaan.

Siispä vanhojen sanomalehtien kimppuun. Digitoidut lehdet kattavat sopivasti esi-isäni eliniän. Tapahtuiko Helenankadulla jotain, joka olisi päässyt julkisuuteen? En tarkkaan tiedä, milloin esi-isä sinne muutti, mutta ainakin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hän asui Helenankadulla. Osumia lehdistä tuleekin vain 1900-luvun puolelta. Ilmeisesti Armonkallion asutus ja katujen nimet syntyivät niihin aikoihin. Rauhalliselta vaikuttaa Helenankadulla, mutta jotain sentään saamme tietää. Osoitteessa Helenankatu 3 oli jalkineliike. Mainoksia julkaistiin ainakin Aamulehdessä. Niiden mukaan N. Selinin liikkeestä sai uusia ja vanhoja, lujia ja halpoja jalkineita. Mahdollisesti kadun varrella oli myös yleinen sauna. Ainakin Helenankatu 11:een ostettiin vihtoja ja myöhemmin samasta paikasta ilmoitettiin saunamaksujen korotuksista. Kiiltosilitystä, pesua ja kartiininlaittoa oli puolestaan tarjolla Helenankatu 8:ssa.

Kuva piti lainata Tammelan puolelta. Murtokatua wikimedian mukaan.

 
Vain pari kertaa Helenankatu esiintyy varsinaisissa uutisissa. Helenankatu 2:n saunassa syttyi 15.10.1904 pieni palonalku, joka kuitenkin saatiin talon omin voimin sammumaan ennen kuin palokunta ehti paikalle. 24.1.1900 tiesi Tampereen Sanomat kertoa, että maalari Helin oli myynyt talonsa Helenankadun varrella hevosmies Rantaselle. Näiden lisäksi oli asukkaiden ilmoituksia myytävistä hevosista, koirista, veneistä, ripahaloista, gramofoneista, valokuvauskoneista ja vuokrattavista asunnoista. Myös kahden asukkaan kuolinilmoitus oli lehdissä. Tavallisia, suhteellisen lainkuuliaisia, melko vaatimatonta elämää eläneitä asukkaita tuolla Helenankadulla 1900-luvun alussa.