Jos oikein muistan, on näkymä läheltä Turun maakunta-arkistoa.
"Sitoudun ...etten käytä asiakirjaa sen henkilön vahingoksi tai halventamiseksi, jota asiakirja koskee tai hänen läheisensä vahingoksi tai halventamiseksi..." Näin lukee arkistolaitoksen käyttölupalomakkeessa ja samansisältöisiä ovat myös Astian kautta anottavat käyttöluvat samoin kuin seurakunnissa käytössä oleva sitoumuslomake. Mitä sitoumus merkitsee yllä kuvatussa tilanteessa?
Jos holhouspöytäkirjasta käy ilmi sukulaisen syntymäaika, voin sen mielestäni kirjata ylös ja julkaistakin, jos henkilö on jo kuollut. Saisinhan saman tiedon muualtakin. Senkin voisin julkaista, että sukulaiseni on toiminut holhoojana, siis jos hän on jo kuollut ja ylipäätään julkaisen häntä koskevia tietoja. Ymmärtääkseni en voi edes itselleni kirjata tietoa elävän henkilön holhottavana olemisesta. En todennäköisesti julkaisisi tietoa, että sukulaisella on ollut holhooja, en vaikka molemmat olisivat jo kuolleet. Jos henkilö on jäänyt alaikäisenä orvoksi, ymmärtävät kaikki toki muutenkin asian. Jos holhoukseen on johtanut jokin muu syy, ei sitä kannattane sukusivuilla käsitellä.
Joitakin poikkeuksia toki on. Luvan julkaisuun voi saada perillisiltä. Aikaa on voinut kulua jo niin paljon, ettei lapsenlapsiakaan ole enää elossa tai henkilö on voinut olla lapseton. Siinäkin tapauksessa holhousasian pitäisi liittyä johonkin isompaan kokonaisuuteen, ihan sellaisenaan sitä ei kannata julkistaa. Jos julkaisisin tämän sukulaisen elämäntarinan, voisi holhouksessa olemisen siinä kertoa.
Edellä on asiaa käsitelty vain sellaisen sukututkijan näkökulmasta, joka pitää sukututkimusrekisteriä pelkästään henkilökohtaisia tarkoituksia varten. En yleensä julkaise elossa olevista sukulaisista mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti