Yksi sivu, hukkumistapaus ja monenlaista väkeä

Erään sukuun kuuluneen vaiheita tarkistelin, kun merkinnöissäni oli hiukan epätarkkuutta. Päädyin Mouhijärven rippikirjan 1902 - 1911 sivulle, jolle oli kaikkiaan kirjattu 19 ihmistä. He olivat itsellisiä, työmiehiä (muonamiehiä), entisiä renkejä ja olipa yksi saanut tittelikseen irtolainen. Itsellisillä ja työmiehillä oli perhettä, muut olivat perheettömiä. Enimmäkseen köyhiä eläjiä. Ikäjakauma oli vauvasta vaariin.

Ensimmäiseksi pisti silmään se, että kaikkiaan kuusi näistä ihmisistä kuoli rippikirjajakson aikana. Valtaosa kuolemantapauksista oli ihan normaaleja vanhusten (yli 70-vuotiaita) ja lasten (puolivuotias) poismenoja. Yksi 63-vuotiaana kuollut voitaneen laittaa samaan luokkaan, vaikka hänelle ei ole kuonlinsyytä annettu lainkaan. Sukulaiseni kuoli 26-votiaana hukkumalla ja tuo alussa mainittu irtolainen 46-vuotiaana Espoossa. Se ei selviä rippikirjasta, mitä hän siellä teki. Keuhkotauti oli hänen kuolinsyynsä. Oikeastaan siis vain sukulaiseni poikkesi tavanomaisesta.

Mistään ei käy ilmi, mihin vesistöön sukulaiseni hukkui. Keskikesän aika oli siiloinkin. Lähde: pixabay

Pappi oli kirjannut sivulle melko paljon huomautuksia tai muistutuksia, kuten tuon sarakkeen otsikko sanoi. Tavallisten muutto-, asevelvollisuus- ja ripitysmerkintöjen lisäksi saamme rippikirjasta tietää, että joukossa oli kaksi heikkonäköistä. Toinen oli yli 70-vuotias, mutta toinen rippikirjan alkaessa vain 25-vuotias. Lisäksi kaksi - toinen heistä sukulaiseni - oli merkitty mielisairaiksi. Toinen pärjäsi vielä työmiehenä, mutta isoäitini serkusta oli tullut entinen renki. Harvinaisin merkintä oli eräällä 1844 syntyneellä Marialla, jonka miehen kerrottiin jo 1882 saaneen erokirjan. 

Mikä sai tavallisen, köyhän pariskunnan eroamaan 1882? Oliko sukulaiseni hukkuminen onnettomuus vai saiko mielisairaus hänet päättämään päivänsä? Ensimmäiseen kysymykseen ehkä saisi arkistoja penkomalla vastauksen, jälkimmäinen tuskin selviäisi. Ei kai mielisairaan rengin hukkumista ole ihmeemmin tutkittu saatikka siitä jotain kirjattu paperille. Tuskinpa kukaan osasi tuolloin ajatella, että joku näitä vielä yli 100 vuoden kuluttua ihmettelee.