Pääsiäisvinkki

Ruotsissa sukua omaaville vinkki: Ancestry.se:n arkistoista osa on pääsiäisen ajan vapaasti tutkittavissa. Kirjautuminen kuitenkin vaaditaan.

Anneli pitää pääsiäistauon ja toivottaa lukijoilleen aurinkoista pääsiäisaikaa.

Lähde: http://pixabay.com/fi/tulppaanit-kev%C3%A4t-v%C3%A4rik%C3%A4s-5255/

Vankiloista

Turun keskusvankilan aineistoa tutkiessani jäin miettimään, miksi siellä oli vankeja ympäri maata. Erityisen paljon sinne oli 1860-luvulla siirretty vankeja Suomenlinnasta. Jotenkin päähäni oli jäänyt käsite lääninvankila ja sen pohjalta oletin, että vanki olisi sijoitettu oman lääninsä vankilaan. Tosin olen sukutukimusta tehdessäni törmännyt Suomenlinnaan lähetettyihin. Siispä hakemaan verkosta tietoa vankilalaitoksen historiasta. Tietoa ei ole ihan helppo löytää. Kirjallisuutta aiheesta kyllä näyttää olevan, mutta verkkosivujen tekijöitä aihe ei ole inspiroinut. Turun keskusvankilan eli Kakolan historiasta sentään löytyy verkkosivu.

Tuntuu, että vankiloita on ollut kovin monenlaisia. Tämän vahvistaa myös Portti:

"Autonomian ajalla vankeinhoitolaitosta alettiin kehittää ja perustettiin useita erilaisia vankiloita eri puolille maata. Vuonna 1873 Suomessa oli seuraavia vankilatyyppejä: lääninvankiloita, kihlakunnanvankiloita (Kastelholmassa, Kajaanissa ja Kittilässä), rangaistusvankiloita (Turussa ja Hämeenlinnassa), väliaikaisia rangaistuslaitoksia (Kuopiossa ja Mikkelissä), kehruuhuoneita (Turussa ja Lappeenrannassa), vankilalaitos (Käkisalmessa), työ- ja ojennuslaitos (Viipurissa), väliaikainen ojennuslaitos (Nurmeksessa) sekä kunnallisia pidätetyille tarkoitettuja väliaikaisia sijoitustiloja."

Lääninvankiloita oli 1873 kahdeksan: Helsingissä, Turussa, Viipurissa, Hämeenlinnassa, Oulussa, Vaasassa, Kuopiossa ja Mikkelissä. Ilmeisesti useita tuomioita saaneita vankeja lähetettiin nimenomaan Turun keskusvankilaan. Tämä selittänee sen, miksi siellä oli vankeja eri puolilta maata. Suomenlinna oli toiminut pitkään myös vankilana, mutta toiminta siellä loppui 1863. Siksi siis siirrot Turkuun.

Se proseduuri, jolla vankila määräytyi, ei toistaiseksi ole selvinnyt minulle. Joku - tuomioistuin vai vankeinhoitohallitus - päätti, mikä oli kyseiselle rikolliselle sopiva paikka kärsiä rangaistuksensa. Tuomion jälkeen pidettiin häntä varmaan hetken aikaa vangittuna oman pitäjän tai kaupungin putkassa. Sitten häntä lähdettiin kuljettamaan vartioituna vankilaan. Suurempia kuljetuksia hoidettiin junalla vankivaunuilla sen jälkeen, kun rautatie oli valmistunut isompien kaupunkien välille. Sitä ennen oltiin hevoskuljetuksen varassa. Eräs 30-luvulla lapsuutensa viettänyt muisteli pelänneensä kotinsa ohi kulkeneita vankikuljetuksia lapsena. Yksi vartija ilmeisesti kuljetti hevosella muutamaa vankia lähimmälle asemalle. Sitä, olivatko vangit kytkettyinä kuljetuksen aikana, hän ei muistanut.

Kakola eli Turun keskusvankila. Lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Kakola-26059.jpg

Rangaistuksista

Kun tutkin Turun keskusvankilan aineistoja SSHY:n jäsensivuilta, kiinnitin huomiota tuomioiden pituuteen. Oletukseni oli, että tuomiot olivat aiemmin ankarampia. Selailin ihan "satunnaisotannalla" rippikirjasivuja 1860-luvulta, ja valokuva-albumeita 1870-, 1880- ja 1890-luvuilta. Jokaisen vangin kohdalle oli niissä merkitty rangaistusajan pituus. Lisäksi selasin Aamulehtiä 1910-luvun alusta etsien tietoja raastuvan- ja käräjäoikeuksien tuomioista. Niiden kohdalla on tietenkin huomattava, että mahdolliset valitukset ylempään oikeusasteeseen saattoivat muuttaa tuomiota.

Turun keskusvankilassa oli paljon vakavista rikoksista tuomittuja. Joukossa oli lukuisa määrä taposta tuomion saaneita. Rangaistuksen pituus oli kuudesta kymmeneen vuotta. Varkaudesta vankilassa piti istua kahdesta kolmeen vuotta, ryöstöstä puolestaan kahdesta viiteen vuotta. Murhapolttotuomion pituus oli viidestä kymmeneen vuotta. Pahoista aikeistakin rangaistiin: varkausaikeesta (ehkä kyse oli yrityksestä) sai jopa kolmen vuoden kakun. Lievempiä tuomioita annettiin esimerkiksi viinanvalmistuksesta (puoli vuotta) ja rikoksesta nimeltä edsöre (10 kuukautta). Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto kääntää viimeksimainitun rauhawalaksi, jonka merkitystä en tiedä. Olisiko kyse ollut jonkinlaisesta valan rikkomisesta? Rikoksen toistuessa rangaistukset kovenivat. Kolmas varkaus saattoi tuottaa elinkautisen rangaistuksen. Murhasta näkyi tuomitun elinkautiseen.

Aamulehti uutisoi myös pienemmistä rikoksista, joita käräjillä oli käsitelty. Maskun käräjäoikeus tuomitsi syytetyn metelöinnistä käräjäpaikalla neljäksi kuukaudeksi ja 18 päiväksi vankilaan. Törkeästä pahoinpitelystä tuomittiin tekijä Tampereen raastuvanoikeudessa yllättäen vain kuudeksi kuukaudeksi vankilaan. Samassa lehdessä kerrotaan Vaasan hovioikeuden antaneen väärän rahan valmistamisesta kaksi vuotta ja sen kaupitsemisesta viisi vuotta kuritushuonetta yhdelle ja samalle henkilölle. Tuomioita ei ilmeisesti yhdistetty, koska syytetty sai myös sakkotuomion lievemmästä rikoksesta. Turun raastuvanoikeus tuomitsi kirjeitä avanneen ja niistä rahaa varastaneen postiljoonin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

Oletukseni tuntuu siis pitävän paikkansa. Tuomiot olivat kovempia kuin nykyiset vastaavista rikoksista annetut. Tosin on huomattava, että yllä mainituista tiedämme vain lopputuloksen, emme tuomioon vaikuttaneita seikkoja.

Rangaistusväline tämäkin. Lähde: http://pixabay.com/fi/pillory-rangaistus-vanki-varastot-51540/

Turun keskusvankilassa

En ole suinkaan ollut Turussa käymässä, selasinpahan SSHY:n jäsensivuilta Turun keskusvankilan aineistoja. Oikeammin selaaminen on vielä vähän kesken. Tarjolla on rippikirja vuosilta 1863 - 1868, vastaanottokirjat vuosilta 1890 - 1897 sekä valokuva-albumeita vuosilta 1878 - 1901. En löytänyt mitään tietoa siitä, kuinka kattavia nuo luettelot ovat. Muutenkin vankeinhoitolaitoksen historia on minulle vähintäänkin outo asia, mutta yritän perhetyä siihen jossain vaiheessa ja kenties valistaa lukijoitakin.

Rippikirjat ovat oikeastaan sisääntulleiden luetteloita. Rupesin selaamaan niitä, koska erään esi-isäni veli sai varkaudesta jossain vaiheessa tuomion. Halusin tarkistaa, olisiko hän luetteloissa, vaikka arvelinkin hänen olleen hiukan varhaisempi tapaus. Eipä häntä niistä löytynyt. Vangista on luetteloissa kerrottu nimi, mistä ja milloin tullut, onko rokotettu, lukutaito, äidinkieli, onko päässyt ripille, ehtoollisella käynnit, rikos, numero ja lähtöpäivä. Joidenkin kohdalla on mainittu myös syntymäaika ja -paikka. Tiedoista selviää, että väkeä on tullut eri puolilta maata aina Oulua ja Kemiä myöten. Rikoksia ajattelin tarkastella erikseen myöhemmässä tekstissä. Osa tuomituista on selvästi rikoksenuusijoita, vaikka nimien toistuminen voi johtua myös siitä, että saman vuoden luetteloita on monessa osassa.

Vastaanottokirjat taas kertovat hyvin tarkat tuntomerkit vangista. Pituus, syntymäaika, hiusten ja silmien väri, kasvonpiirteet, arvet ja muut erityistuntomerkit on kirjattu tunnollisesti. Jos sukulainen löytyy vastaanottokirjoista, saa hänen ulkoisesta olemuksestaan niin tarkan kuvan kuin se ilman valokuvaa ylipäätään on mahdollista. Myös kielitaito, aiemmat työtehtävät, rahavarat vankilaan tullessa ja mahdolliset velat muille vangeille on kirjattu. Puumerkki tai nimikirjoitus vahvistaa tiedot. Arpista sakkia tuntomerkkien perusteella, lienee niitä ollut myös vankien sisällä.

Valokuva-albumit sisältävät tyypillisiä vankikuvia. Kuviin on lisäksi merkitty kotipaikka, syntymäaika ( tai -vuosi), numero ja tuomio. Karunnäköistä porukkaa olivat vangit, jos valokuvia on uskominen. Tosin varsin vakavalla naamalla kameraa katsoi tavallinenkin väki tuohon aikaan. 

Kun Turun keskusvankilasta ei löytynyt vanhaa kuvaa, niin riittäköön tämä näkymä Turun tuomiokirkon luota 1814. Lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Cathedral_of_Turku_1814.jpg

Find a Grave Ancestryssa

Ehkä tämä "uutinen" on jo vanhentunut. Kerron sen kuitenkin. Ancestry.com-sivustolla näyttää olevan vapaasti (vaatii kirjautumisen) tutkittavissa tietokanta Find a Grave Index Collection. Olen aiemmin tehnyt hakuja - tosin melko heikolla menestyksellä - melkein samannimisestä Find a Grave-tietokannasta, jonka sivut näyttävät edelleen olevan verkossa. Jos hautakivi verkosta löytyy, antavat molemmat palvelut samanlaisen sivun tulokseksi. Tästä voinee päätellä, että Ancestry on nielaissut Find a Grave-tietokannan ja onneksi pitänyt sen ilmaisena.

Ancestryn tietokanta on rakennettu osavaltioittain. Joukossa on myös International Find a Grave Index, joka ilmeisesti pitää sisällään ulkomaisten hautojen tiedot ja kuvat. Osasta hautoja on tosiaan kuva/kuvia hautakivestä.  Vainajasta on tallennettu ainakin syntymä- ja kuolinvuosi, kuolinpaikka, hautausmaa, mahdollisesti  puolison tiedot, toisinaan myös tietojen antajan nimi. Samannimisiä henkilöitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Puolison nimen tietäminen tietenkin helpottaa asiaa. Muutaman muistokirjoitustyyppisen tekstinkin löysin. Tietojen tarkkuus siis vaihtelee paljon. Etsiskelin tietokannasta henkilöitä, joiden tiedän menneen siirtolaisina Yhdysvaltoihin 1900-luvun alussa. Aika niukasti varmoja osumia tuli. Se on tietenkin luonnollista. Jotta siirtolainen olisi päässyt mukaan, pitäisi hänen hautakivensä olla edelleen pystyssä, hautakivitietojen muistiinkirjaamista tuskin on USA:ssakaan harjoitettu kovin monen vuosikymmenen aikana. Lisäksi valokuvaajan tai tietojen kerääjän olisi pitänyt tulla juuri sille hautausmaalle.

Testasin myös tuota International Indexiä. Kanadaan muutttaneiden osalta olisin kovasti tietoa vailla. Tästä tietokannasta ei ainakaan minulle ollut apua. Suomen Sukututkimusseuran sivuilla oli ennen muinoin joukko nimiluetteloita kanadalaisilta hautausmailta. Uudesta SSS:n hautakivitietokannasta en niitä enää saanut esiin. Mihin lienevät aiemmat tiedot joutuneet? Find a Grave näyttää sen sijaan löytävän suhteellisen paljon Suomeen haudattuja. Erityisesti Hämeenlinnasta oli paljon nimiä. Myös Helsingin, Turun ja Tampereen tietoja oli tallennettu, en tosin tiedä, kuinka laajasti. Varmasti vapaaehtoiset ovat tietoja siirtäneet tietokantaan. Myös eksoottisemmista paikoista (mm. Filippiineiltä ja Panamasta) löytyi suomalaisia sukunimiä.

Kuva ruotsalaiselta hautausmaalta. Lähde: http://pixabay.com/fi/ruotsi-kirkko-arkkitehtuuri-spire-77227/

Ei pidetty väärentämisenä

Monet ikäiseni varmaan muistavat, miten naapurin isäntä tai emäntä saattoi kirjoittaa puolisonsakin nimen paperiin. Kyse oli yleensä siitä, että tarvittiin kaksi todistajaa. Aiemmin, kun sähköistä varmentamista ei ollut olemassa, piti papereita allekirjoittaa useammin ja näin ollen myös allekirjoitusten aitouden todistajia tarvittiin usein. Sanottiin niinkin, että puolisoiden käsialat alkoivat pikkuhiljaa muistuttaa toisiaan. Asiaa varmaan auttoi se, että monet kirjoittivat hyvin vähän: koulun jälkeen lähinnä nimensä erinäisiin papereihin.

Systeemi toimi pienessä kylässä, missä naapurit tunsivat toisensa. Se tietysti myös edellytti puolisoilta ainakin hyväksyntää, jos ei suoranaista lupaa käytännölle. Kaikki tiesivät myös rajan, milloin toisen nimeä ei voinut kirjoittaa. Väärinkäytöksistä en muista kuulleeni. Olisi tietenkin ollut tiukka paikka syyttää puolisoaan nimen väärentämisestä. Siitähän nimittäin tarkasti ottaen oli kyse, vaikka lupa olisi annettukin.

Käytännöllä on luultavasti juurensa puumerkkien ajassa. Kirjoitustaidottoman nimen kirjoitti paperiin joku, joka osasi kirjoittaa. Henkilö vahvisti sen puumerkillään. Suuri adressi lienee monille tuttu. Siellä näkee sivuja, joissa useita nimiä on kirjoitettu samalla käsialalla. Puumerkkejä ei siihen haluttu joko tilan puutteen, kiireen tai jonkun muun syyn takia. Kaikki isovanhempani osasivat kirjoittaa, osa oli käynyt kansakouluakin. Sen sijaan heidän vanhempansa käyttivät puumerkkiä. Poikkeuksia tietenkin oli, mutta 1860 - 1870-luvuilla syntyneissä kulki kirjoitustaidon raja.

Tämän puumerkkikuvan olen tainnut julkaista joskus aiemminkin

Haahuilua Ruotsin ArkivDigitalissa

Tämän viikonlopun ajan ovat ArkivDigitalin arkistot olleet vapaasti käytettävissä. Ilmoitus tuli sähköpostiin muutamaa päivää aikaisemmin, mutta en ehtinyt tehdä itselleni mitään kunnollista suunnitelmaa siitä, mitä sieltä pitäisi etsiä. Tornionjokilaakson lähteisiin kuitenkin oli tarkoitus keskittyä, koska aiemmilla kerroilla tutkiminen oli jäänyt kesken. Tulevaisuuden varalle pitää laatia itselle muistilista niin ArkivDigitalia kuin Ancestryakin varten.

Aloitetaan onnistumisista. Perukirjoja on digitoitu aika mukavasti ja ne on sijoitettu omaksi osiokseen käräjäoikeuksien asiakirjoihin. Kun tietää henkilön kuolinajan, pystyy mahdollisen perukirjan haarukoimaan kohtuullisella vaivalla esiin. Tarkalleen aikajärjestyksessä ne eivät ole, varmaankin osa on tuotu oikeudelle vasta jonkun verran myöhemmin. Niinpä siis löysin pari mielenkiintoista perukirjaa, jotka toivottavasti kiinnostavat kyseisten henkilöiden jälkipolvia. Perukirjat ovat 1880-luvulta, muistaakseni kovin paljon myöhempiä ei ole digitoitu, mutta tulevathan ne hiukan pitemmälle kuin Digitaaliarkistossa.

Löysin myös vuoden 1941 henkikirjan. En tiedä, miksi juuri tuon vuoden henkikirja on digitoitu. Rippikirjoja on tallennetu 30-luvun alkuun, niitäkin siis selvästi pitemmälle kuin Suomessa. Henkikirjasta pystyin selvittämään joitakin ammatteja ja asuinpaikkoja. Rippi- ja historiakirjoista sain viedyksi loppuun muutaman aiemmin kesken jääneen selvittelyn. Ei nyt ihan onneton saalis yhdelle viikonlopulle.

Mutta pelkkiä onnistumisia ei osalleni tullut. Henkikirjat jäivät arvoitukseksi. Kun tuon alueen seurakuntien rippikirjat alkavat suunnilleen 1700-luvun puolivälissä, oli tarkoitukseni katsoa, saisiko henkikirjoista lisävahvistusta historiakirjojen kertomaan. SSHY:n jäsensivuilla on henkikirjoja digitoituna 1600-luvun lopusta, viimeiset taitavat olla vuodelta 1701. Väliin jäävää noin 50 vuoden aukkoa oli tarkoitus yrittää paikata. Tulos jäi varsin niukaksi. Vain vuodelta 1719 löytyi henkikirja ja viljaveroluettelo. Enpä nyt sitten uskalla väittää niiden perusteella, että Niilo Juhonpoika oli Juho Juhonpojan poika.

Kuva taitaa olla Ylitornion veroluettelosta. Lähde: ArkivDigital

Mielestäni etsin henkikirjoja (mantalslängd) järkevästi. ArkivDigital näyttää perustuvan arkistonmuodostajiin, joita tässä tapauksissa olivat Västerbottenin ja Norrbottenin läänien konttorit (landskontor). Muutamasta kaupungista luettelot löytyivät myös 1730-luvulta, mutta maaseudun pitäjistä ymmärtääkseni ei. Lopulta tulin siihen tulokseen, ettei 1700-luvun alkupuolen henkikirjoja sen enempää ole AD:ssa. Täytyy jatkaa etsimistä.