Rippikirjat ovat oikeastaan sisääntulleiden luetteloita. Rupesin selaamaan niitä, koska erään esi-isäni veli sai varkaudesta jossain vaiheessa tuomion. Halusin tarkistaa, olisiko hän luetteloissa, vaikka arvelinkin hänen olleen hiukan varhaisempi tapaus. Eipä häntä niistä löytynyt. Vangista on luetteloissa kerrottu nimi, mistä ja milloin tullut, onko rokotettu, lukutaito, äidinkieli, onko päässyt ripille, ehtoollisella käynnit, rikos, numero ja lähtöpäivä. Joidenkin kohdalla on mainittu myös syntymäaika ja -paikka. Tiedoista selviää, että väkeä on tullut eri puolilta maata aina Oulua ja Kemiä myöten. Rikoksia ajattelin tarkastella erikseen myöhemmässä tekstissä. Osa tuomituista on selvästi rikoksenuusijoita, vaikka nimien toistuminen voi johtua myös siitä, että saman vuoden luetteloita on monessa osassa.
Vastaanottokirjat taas kertovat hyvin tarkat tuntomerkit vangista. Pituus, syntymäaika, hiusten ja silmien väri, kasvonpiirteet, arvet ja muut erityistuntomerkit on kirjattu tunnollisesti. Jos sukulainen löytyy vastaanottokirjoista, saa hänen ulkoisesta olemuksestaan niin tarkan kuvan kuin se ilman valokuvaa ylipäätään on mahdollista. Myös kielitaito, aiemmat työtehtävät, rahavarat vankilaan tullessa ja mahdolliset velat muille vangeille on kirjattu. Puumerkki tai nimikirjoitus vahvistaa tiedot. Arpista sakkia tuntomerkkien perusteella, lienee niitä ollut myös vankien sisällä.
Valokuva-albumit sisältävät tyypillisiä vankikuvia. Kuviin on lisäksi merkitty kotipaikka, syntymäaika ( tai -vuosi), numero ja tuomio. Karunnäköistä porukkaa olivat vangit, jos valokuvia on uskominen. Tosin varsin vakavalla naamalla kameraa katsoi tavallinenkin väki tuohon aikaan.
Kun Turun keskusvankilasta ei löytynyt vanhaa kuvaa, niin riittäköön tämä näkymä Turun tuomiokirkon luota 1814. Lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Cathedral_of_Turku_1814.jpg
Mieluummin sitä tutkisi ihan tavallisia rippikirjoja eri seurakunnista.
VastaaPoistaEivät tainneet nuo vankilaan päätyneet aavistaa, että heidän tietonsa julkistettaisiin "kaikelle kansalle."
Miten sitten lienee nykyisten huppu päässä esiintyvien?
Vankien elämä kuului sarjaan "karheita kertomuksia", mutta elämällä on sekin puoli. Rikoksiin (pieniinkin)syyllistyneistä oli aiemmin lehdissä melko tarkat tiedot. Yksityisyyden suojalla ei ollut niin nuukaa...
PoistaKyllä kai oikeuden päätökset ovat nykyäänkin julkisia, jos niitä ei salaisiksi julisteta. Kuvan voi sitten etsiä vaikka Facebookista...