Tampere 1918 ruotsalaislehtien silmin

Taannoisessa tekstissä käsittelin ruotsalaista sanomalehtiarkistoa. Digitoitujen lehtien joukossa on kaksi - Kalmar ja Dalpilen - jotka käsittelivät Tampereen tapahtumia 1918. En tiedä noista lehdistä juuri mitään, mutta teksti puhukoon puolestaan. Tässä muutama näyte, suomeksi referoituna.

Dalpilen siteeraa 1.3.1918 Svenska Dagbladetia, jonka mukaan ratkaiseva hyökkäys Tampereelle on alkanut tiistai-iltana. Kun lehden ilmestymispäivä oli perjantai, oli hyökkäys siis alkanut helmikuun 26. päivä. Hyökkäys tuli etelästä. Tieto oli saatu lennättimellä Haaparannasta ja perustui luotettaviin lähteisiin.

Kalmar-lehti kertoo 30.3.1918 seuraavaa: "Suuri voitto valkoisille Suomessa. Tampere antautui torstaina päivällä. Punaisten johtajat paenneet lentokoneella Helsinkiin. Tukholma perjantaina. Lehdille sähkötetään Vilppulasta, että Tampere on vallattu. Kovan taistelun jälkeen saivat valkoiset torstaiaamuna kaupungin piirityksen kokonaan suljetuksi. Pari tuntia päivän valkenemisen jälkeen nostettiin ensimmäinen valkoinen lippu, jota pian seurasi useita, ja kl 2 päivällä antautuivat punaiset ehdoitta ja Tampere oli kenraali Mannerheimin käsissä. Punaisten tappiot olivat hyvin suuret ja valkoiset ovat saaneet paljon (sota)saalista. Ruotsalaisen prikaatin paltaljoona on torstaina ollut etulinjassa. Punaisten johtajat pakenivat jo pari päivää sitten lentokoneella Helsinkiin." Tieto taisteluiden loppumisesta oli kuitenkin hiukan ennenaikainen.

Viimeinen juttu vain sivuaa Tamperetta. Dalpilen lehti uutisoi 18.6.1918, että Suomessa oli sodan jäljiltä yli 70 000 vankia. Helsingin ja Hämeenlinnan leireillä heitä kerrotaan olleen noin 12 000 kummasaskin. Riihimäen, Lahden, Tampereen ja Tammisaaren leireillä oli kussakin noin 10 000 vankia. Olojen leireillä kerrottiin olleen suhteellisen tyydyttävät. Tästä ehkä joskus toisen kerran lisää. Eli mitä lehdet kertoivat vankileireistä vuoden 1918 aikana

Kukka on kuvattu Tampereella. Olkoon se kaikkien sodan uhrien muistoksi.

Keskustelupalstoille vai ei?

Joskus sukututkimusta aloitellessani laitoin muutaman kerran kysymyksiä Suomen Sukututkimusseuran postituslistalle (taisi olla nimeltään suku-lista?). Sittemmin olen tullut laiskemmaksi. Ymmärrän kyllä, että keskustelu ja yhteinen pohdiskelu voisi joskus tuoda ratkaisun pulmaan. Varsinkin jos joku olisi löytänyt henkilön vähän toista reittiä. Esimerkiksi jos itse etsin turhaan Mouhijärvelle kuin tyhjästä ilmestyneen Matti Juhonpojan vanhempia, saattaisi joku muu ihmetellä mihinpäin Mouhijärveä Ikaalisista muuttanut Matti Juhonpoika oikein asettui. 

Seuraan kyllä melko säännöllisesti keskusteluja Suku Forumilla, Yahoon Satakuntalais- ja Hämäläisryhmissä sekä Facebookin muutamassa sukututkimusryhmässä. Satunnaisemmin katselen, mitä Anbytarforumilla tai Sukuhakurissa pohditaan. Joskus eksyn myös SSHY:n jäsensivujen keskusteluja tutkimaan. Lähinnä luen viestit, joiden aihe tuntuu mielenkiintoiselta. Joskus myös harjoittelen vanhojen käsialojen tulkintaa, joku minua parempi tulkitsija kun kuitenkin antaa oikean vastauksen melko pian. 

Taidan olla luonteeltani vähän tämmöinen yksinäinen puurtaja. En oikein osaa jakaa löytöjä ja kysymyksiä muiden kanssa. Tai ei se ihan noinkaan ole. Voin kyllä kysellä toiselta kiinnostuneelta vaikka sähköpostilla. Jotenkin vain vierastan pulmani esittelemistä "kaikille". Muiden kysymyksiin taas yleensä ehtii joku muu vastata, kun minä vasta harkitsen kirjoittamista. Omasta mielestäni olen kyllä avulias, jos joku lähestyy vaikka sähköpostilla. Ehkä liiallinen harkinta ja reagoinnin hitaus ovat ikäluokkani yleisiä ominaisuuksia ja pitävät monet vain forumien seurailijoina. 


 Kuvituskuvana Tampereen tuomiokirkko hiukan erilasesta kulmasta

Vaikeita sananlaskuja

Jokin aika takaperin tarkastelin Elias Lönnrotin keräämiä sanalaskuja. Silloin mainitsin, että joukossa oli sellaisia, joiden merkitystä en oikein ymmärtänyt. Edelleen arvelen sen ainakin osittain johtuvan siitä, että ne on luultavasti kerätty itäisemmältä murrealueelta. Sanavalinnat olisivat olleet lännempänä toisenlaisia. Seuraavassa näytteeksi muutamia, jotka eivät ainakaan ensi lukemalla avautuneet. 

"Anna kättä käyvän miehen, suuta ulkovan urohon"

Elias Lönnrot

Lönnrot tarjoaa tähän selitykseksi, että sananlasku kehottaa kohtelemaan hyvin myös  köyhiä ja kodittomia.

"Ei näöltä voita syödä"

 Kauneudesta ei pelkästään ole apua, jos ihmisestä ei muuta hyvää löydy.

"Ei ole maata markatonta, ilmoa isännätöntä"

 Tähän Lönnrot on todennut, että Jumala on siunannut kaikki paikat ihmisen asuttaviksi. Selitys ei kyllä oikein sananlaskua avaa, ainakaan minulle.  

"Henki on eläkkeen poika"

 Jos oikein ymmärsin, viittaa tämä siihen, että kaikkea on tehtävä elannon hankkimiseksi. 

"Joka tyynelle toruu, tatiolle (tasaselle) tappelee"

Jos kovin helposti suuttuu, joutuu usein tappeluunkin? Taas vaikeuksia selityksen kanssa.  

"Kiertää ja kaartaa, kuin Lempo lautamiestä"

Meilläpäin kissa kiersi ja kaarsi kuumaa puuroa. Lönnrot viittaa siihen, ettei joltakulta saa olla rauhassa. 

"Kuuluu kurikan ääni, naulan päätä napsuttaa"

Pienempikin on suuri vielä kehnonpansa rinnalla, toteaa Lönnrot. Jaaha?

Joskus toisen kerran sananlaskuja aakkosten loppupäästä. Alkuperäiset löytyvät Projekti Lönnrotin sivuilta.

Ruotsalainen sanomalehtiarkisto

Olettekin ehkä huomanneet, että olen tehnyt verkossa tavanomaista enemmän hakuja viime aikoina. Taustasta sen verran, että olen etsinyt tietoa 1800-luvun lopulla syntyneiden ihmisten vaiheista sen jälkeen, kun digitoidut kirkonkirjat päättyvät. Tulos on ollut aika laiha, mutta ei ihan olematon kumminkaan. Jossakin vaiheessa päädyin ruotsalaiseen sanomalehtiarkistoon. Se on varmaan jo monella tiedossa, mutta kun itse törmäsin siihen pari päivää sitten, niin kerronpa arkistosta tässä lyhyesti. Palvelun tarjoaa Kungliga biblioteket.

Sanomalehtiarkisto muistuttaa hiukan Historiallisen sanomalehtikirjaston vanhaa versiota. Tässäkin voi tehdä tekstihakuja tai selata lehtiä. Nimekkeiden määrä on kuitenkin huomattavasti suomalaista palvelua pienempi. Lehtiä on mukana vain 24 kappaletta. Siksi mietinkin, onko tämä ainoa ruotsalainen sivusto, joka tarjoaa pääsyn digitoituihin vanhoihin sanomalehtiin. En nyt ulkoa muista, onko maksullisilla sivustoilla jotakin vastaavaa.  Erona Historiallisen sanomalehtikirjaston hakuun on ainakin se, etteivät hakutulokset näy korostettuina, vaan hakufraasi on itse etsittävä sivulta. Varhaisimmat lehdet ovat vuodelta 1650 ja tuoreimmat luettelon mukaan vuodelta 2006. Jos lehden numeroita on digitoitu paljon, on selaaminen hankalaa. Näkyvissä on 100 numeroa kerralla eikä vuotta pääse valitsemaan. Ruotsin pohjoisimman osan lehtiä ei juuri näytä olevan mukana listalla.

 Juttu on Kalmar-lehdestä vuodelta 1879

Tein hakuja pirkanmaalaisten kuntien nimillä ja yritin muistaa niiden ruotsalaiset versiot. Valtaosa osumista tuntui menevän vuotta 1809 edeltävään aikaan. Esimerkiksi tuon ajan käräjäilmoituksia oli paljon. Toki Suomen uutisia oli myös myöhemmin julkaistuissa lehdissä. Tampereen taisteluista 1918 näytti olevan useita juttuja. Niistä jonkun toisen kerran tarkemmin. Haku ei tuntunut löytävän ihan kaikkea. Kun yhden kunnan nimellä haki, saattoi tulla esiin myös naapurikunta, jota ei sen omalla nimellä kumminkaan löytynyt. Hakuja kannattakin tehdä usealla hakusanalla. Hyvällä onnella voi löytää kiinnostavan jutun.

Lääninsairaala

Joskus olen satakuntalaisten seurakuntien kirkontileissä nähnyt merkintöjä kolehdeista, joita on kannettu lääninsairaalan hyväksi. Ajankohtaa en enää muista tarkasti, veikkaisin 1800-luvun alkua. Tulin silloin selvittäneeksi itselleni, että lääninsairaala perustettiin Turkuun jo 1700-luvun puolella. Sattumalta huomasin nyt, että arkistolaitos on vasta digitoinut sairaalan hallintorakennuksen ja mielisairaalan piirustukset. Ensin mainitut ovat vuodelta 1874. 

Vaikka aika harvoin näitä piirustuksia tulee tutkituksi, katsoin nyt niihin liittyviä karttoja. Sairaalan ohi näytti kulkevan Koillislinja (Nord Östra linien) ja myös teksti Kina backen löytyy piirustuksesta. Turun tuntemukseni ei ole kovin häävi, joten nimet eivät sanoneet mitään. Siispä katsomaan, mitä verkosta löytyy. Yliopiston lääketieteellisentiedekunnan historiasta kertova sivusto tiesi lääninsairaalan siirtyneen 1881 Kiinanmyllynmäelle. Nykypäivän kartasta selvisi, että Kiinanmyllynkatu kulkee Turussa edelleen ja keskussairaala näyttää sijaitsevan sen varrella.  

Lähde: Digitaaliarkisto

Noita kolehtitietoja katsellessani mietin, millaisia potilaita Turkuun kuljetettiin hoitoa saamaan 1800-luvulla vaikkapa Pohjois-Satakunnasta. Sekin selvisi mainitulta historiasivulta. Valtaosa potilaista sairasti jotain sukupuolitautia. Eipä ole aiemmin tullut mieleen, että niitäkin esiintyi maaseutupitäjissä tuohon aikaan. Mutta miksipä ei, vaikka väki ei paljon liikkunut oman paikkakunnan ulkopuolella, oli toki esimerkiksi Turussa käynti ihan mahdollista. Pitää joskus perehtyä sukupuolitautien historiaan ja levinneisyyteen tarkemmin.

Taas yksi hautakivitietokanta

Tarkennetaan heti sen verran, että hautakiviä ei tässä näytetä, vain niistä kerätyt tiedot, lähinnä syntymä- ja kuolinaika, joskus muitakin tietoja. Törmäsin Interment.net-tietokantaan hakuja tehdessäni ja pitihän sitä tietenkin hiukan tarkemmin tutkia. Etusivulla sen kerrotaan olevan "A free online library of cemetery records from thousands of cemeteries across the world, for historical and genealogy research." Julkaisijan ja toimittajan tiedot löytyvät etusivulta. Ilmeisesti tietokanta perustuu siihen, että vapaaehtoiset keräävät tietoja, joista ei luvata maksaa. Viimeiset tiedot näyttäisivät olevan vuodelta 2012, lieneekö siis jokin isompi toimija nielaissut tämänkin. Sponsoroituja (?) linkkejä on ainakin Ancestryn, MyHeritagen ja Archivesin sivuille.

Kuten englanninkielinen teksti kertoo, tietoja on useista maista. Esimerkiksi Suomesta on kuitenkin vain kolme hautausmaata: Ristijärvi, Sotkamo ja Lammi. Niistä mukaan on päässyt vain 1918 kaatuneita valkoisia. Odotetusti nimiä on eniten Yhdysvalloista. Kanadan hautausmaat ovat heikommin edustettuna, mutta sentään paremmin kuin eurooppalaiset maat tai Japani. Englannista mukana on hautausmaita yli 20 paikkakunnalta, mutta yksittäiseltä hautausmaalta saattaa olla vain yhden perheen tiedot. Skotlannista ja Walesista tietoja on niukemmin.

Kuvituksena Lammin kirkko. Lähde: wikimedia

Hyvällä onnella voi löytää tiedon suomaissiirtolaisen elämän päättymisestä Yhdysvalloissa. Kokeilin muutamia tavallisia suomalaisia nimiä ja osumia tuli jonkun verran. Ei kuitenkaan niin paljon kuin Ancestry löytää. Niinkin yleistä nimeä kuin Jokinen on tietokannasta vain kaksi kappaletta. Wyomingin Carbonista löytyy 1903 kaivosonnettomuusessa kuolleiden suomalaisten nimiä.  Tietokannassa näyttää olevan paljon jossain vaiheessa armeijan riveissä olleita, ilmeisesti kuitenkin luonnollisen kuoleman myöhempinä vuosina kohdanneita. Kokonaisarvio olkoon siis, että tietokanta on suppea, mutta antaa tiedot vapaasti pyytämättä kuukausi- tai vuosimaksua.

Välttämättömiä taitoja

Olen pienenä oppinut lypsämään käsin ja kutomaan sukkaa. Lypsänyt en ole sitten 50-luvun, mutta äsken sukkaa kutoessani (minä kudon, en neulo) jäin pohtimaan välttämättömiä taitoja. Ikäisteni äideille oli tarpeen osata sekä käsinlypsyä että sukan kutomista. Omalle ikäluokalleni ei kumpikaan taito ole missään vaiheessa ollut välttämätön. Maailma muuttui, tulivat lypsykoneet ja lopulta -robotit. Nykyisin pärjää oikein hyvin ostamalla sukkansa ja muut vaatteensa kaupasta. Osaan myös lämmittää puuhellan, - kiukaan tai -uunin, mutta tätäkään taitoa en ole päässyt käyttämään kuin joskus harvoin mökkeillessä. Ilmankin olisin selvinnyt. No, enpähän saa häkämyrkytystä mökillä.

Lypsämässä harvinaista kyllä mies. Lähde: wikimedia

Mitä sitten ovat ne välttämättömät taidot, joita nykyisin tarvitaan? Ensiksi tulee tietysti mieleen tietotekniikka ja sen käyttäminen. Verkossa pitää hoitaa asioita ja perusohjelmatkin on syytä hallita, muuten tulee hankaluuksia. Ainakin joutuu muista riippuvaiseksi. Liikennesäänöt on myös hyvä tuntea, jotta osaa liikkua muiden seassa. Onko ruuanlaittotaito nykyisin välttämätön? Kaiketi, jos ei ole hyvätuloinen. Varsin tarpeellinen ainakin. Myöskään siivoaminen ei ole ulkoistettujen taitojen listalla, taas tietysti tuloista riippuen. Harjan, rikkalapion ja polvillaan luutuamisen tilalle on onneksi tullut parempia keinoja. Nyrkkipyykkiä en sen sijaan ole pessyt vuosiin ja mikäli se minusta riippuu, en ikinä enää pesekään.

En edellä kirjoitetulla tarkoita, ettenkö arvostaisi kädentaitoja. Pyrin vain raa'asti pohtimaan, mitä on ihan välttämätöntä osata. Sitä kuuluisaa elämänhallintaa, vaikka itse olen aina mieluummin puhunut arjen hallinnasta. Elämää kokonaisuutena kun ei voi hallita. Jätin myös tarkoituksella pois sosiaaliset taidot. Ehkä niistä jonkun toisen kerran. Nekin ovat muuttuneet aika tavalla. Muista taidoista sen verran, että lukea pitää edelleen osata ja kirjoittaminenkin on syytä hallita. Tosin yhä useammin huomaan, että käsiala heikkenee, kun tulee kirjoitetuksi vain koneella. Jos ei halua joutua ihan pyörälle päästään kaikesta, mitä mediasta löytyy, olisi pieni kriittisyys, se medialukutaitokin paikallaan.

Mitä seuraavaksi? Voidaanko autot kehittää niin "älykkäiksi", ettei ajotutkintoa enää tarvita? Onko mahdollista saada kodin pinnat itsensä puhdistaviksi? Tulevatko ohjelmat joskus niin helppokäyttöisiksi, ettei mitään opastusta tarvita? Mitä silloin pitää välttämättä osata? Kysymyksiä, joihin tulevaisuus antaa vastauksen.