Vaikeita sananlaskuja

Jokin aika takaperin tarkastelin Elias Lönnrotin keräämiä sanalaskuja. Silloin mainitsin, että joukossa oli sellaisia, joiden merkitystä en oikein ymmärtänyt. Edelleen arvelen sen ainakin osittain johtuvan siitä, että ne on luultavasti kerätty itäisemmältä murrealueelta. Sanavalinnat olisivat olleet lännempänä toisenlaisia. Seuraavassa näytteeksi muutamia, jotka eivät ainakaan ensi lukemalla avautuneet. 

"Anna kättä käyvän miehen, suuta ulkovan urohon"

Elias Lönnrot

Lönnrot tarjoaa tähän selitykseksi, että sananlasku kehottaa kohtelemaan hyvin myös  köyhiä ja kodittomia.

"Ei näöltä voita syödä"

 Kauneudesta ei pelkästään ole apua, jos ihmisestä ei muuta hyvää löydy.

"Ei ole maata markatonta, ilmoa isännätöntä"

 Tähän Lönnrot on todennut, että Jumala on siunannut kaikki paikat ihmisen asuttaviksi. Selitys ei kyllä oikein sananlaskua avaa, ainakaan minulle.  

"Henki on eläkkeen poika"

 Jos oikein ymmärsin, viittaa tämä siihen, että kaikkea on tehtävä elannon hankkimiseksi. 

"Joka tyynelle toruu, tatiolle (tasaselle) tappelee"

Jos kovin helposti suuttuu, joutuu usein tappeluunkin? Taas vaikeuksia selityksen kanssa.  

"Kiertää ja kaartaa, kuin Lempo lautamiestä"

Meilläpäin kissa kiersi ja kaarsi kuumaa puuroa. Lönnrot viittaa siihen, ettei joltakulta saa olla rauhassa. 

"Kuuluu kurikan ääni, naulan päätä napsuttaa"

Pienempikin on suuri vielä kehnonpansa rinnalla, toteaa Lönnrot. Jaaha?

Joskus toisen kerran sananlaskuja aakkosten loppupäästä. Alkuperäiset löytyvät Projekti Lönnrotin sivuilta.