Keskustelupalstoille vai ei?

Joskus sukututkimusta aloitellessani laitoin muutaman kerran kysymyksiä Suomen Sukututkimusseuran postituslistalle (taisi olla nimeltään suku-lista?). Sittemmin olen tullut laiskemmaksi. Ymmärrän kyllä, että keskustelu ja yhteinen pohdiskelu voisi joskus tuoda ratkaisun pulmaan. Varsinkin jos joku olisi löytänyt henkilön vähän toista reittiä. Esimerkiksi jos itse etsin turhaan Mouhijärvelle kuin tyhjästä ilmestyneen Matti Juhonpojan vanhempia, saattaisi joku muu ihmetellä mihinpäin Mouhijärveä Ikaalisista muuttanut Matti Juhonpoika oikein asettui. 

Seuraan kyllä melko säännöllisesti keskusteluja Suku Forumilla, Yahoon Satakuntalais- ja Hämäläisryhmissä sekä Facebookin muutamassa sukututkimusryhmässä. Satunnaisemmin katselen, mitä Anbytarforumilla tai Sukuhakurissa pohditaan. Joskus eksyn myös SSHY:n jäsensivujen keskusteluja tutkimaan. Lähinnä luen viestit, joiden aihe tuntuu mielenkiintoiselta. Joskus myös harjoittelen vanhojen käsialojen tulkintaa, joku minua parempi tulkitsija kun kuitenkin antaa oikean vastauksen melko pian. 

Taidan olla luonteeltani vähän tämmöinen yksinäinen puurtaja. En oikein osaa jakaa löytöjä ja kysymyksiä muiden kanssa. Tai ei se ihan noinkaan ole. Voin kyllä kysellä toiselta kiinnostuneelta vaikka sähköpostilla. Jotenkin vain vierastan pulmani esittelemistä "kaikille". Muiden kysymyksiin taas yleensä ehtii joku muu vastata, kun minä vasta harkitsen kirjoittamista. Omasta mielestäni olen kyllä avulias, jos joku lähestyy vaikka sähköpostilla. Ehkä liiallinen harkinta ja reagoinnin hitaus ovat ikäluokkani yleisiä ominaisuuksia ja pitävät monet vain forumien seurailijoina. 


 Kuvituskuvana Tampereen tuomiokirkko hiukan erilasesta kulmasta