30-lukua päätöstaltioissa

30-luvun alun päätöstaltioita selatessani olen ollut huomaavinani joidenkin ajan merkkien näkymisen niissäkin. Tarkemmat johtopäätökset vaatisivat taustakseen tilastotietoja. Niitä minulla ei ole. Siispä kutsuttakoon näitä vaikka hajahuomioiksi. En linkitä yksittäisiä henkilöitä koskeneisiin juttuihin.

30-luvulla oli vielä yllätävän paljon korvausvaatimuksia vapausodassa (termi päätöstaltioissa) sattuneiden kuolemantapausten, siellä saatujen vammojen tai sodasta aiheutuneiden sairauksien takia. Ehkä lainsäädäntöä oli saatu vasta 20-luvulla ja aikansa vei tietysti myös eri oikeusasteiden läpikäyminen. Joku saattoi esimerkiksi katsoa nivelreumansa saaneen alkunsa vuoden 1918 sodan olosuhteista. Jos oikein muistan, korkein oikeus katsoikin yhteyden sotaan olleen riittävän ja myönsi asianomaiselle korvauksen. 

Työväenyhdistyksiä lakkautettiin ainakin sillä perusteella, että niissä oli pidetty jäseninä kommunisteiksi luokiteltuja henkilöitä tai muuten sallittu heidän toimintansa. Linkitetyssä jutussa yhdistys sai jatkaa toimintaansa, muissa lukemissani päädyttiin lakkauttamiseen. Esillä oli vuosittain myös useampia maanpetosjuttuja. Maanpetoksesta tai sen valmistelusta tuomittiin henkilöitä, jotka olivat osallistuneet kiellettyjen järjestöjen toimintaan.

Konkurssijuttuja näyttäisi olleen useita. Pitäisi kuitenkin olla vertailukohta, että voisi sanoa 30-luvun alun laman lisänneen niitä. Sen sijaan voinee pääätellä, että alkoholin laittomaan valmistukseen, myyntiin, ja kujettamiseen liittyneet monet jutut ainakin osittain aiheutuivat kieltolaista. Toki laitonta valmistusta ja myyntiä harrastettiin vielä myöhemminkin. Hiukan ihmettelen juttujen päätymistä korkeimpaan oikeuteen saakka. Olihan toki auton menettäminen valtiolle iso juttu.

Tuskinpa ketään haittaa, vaikka laitan linkin Nivalan pulakapinan selvittelyyn korkeimmassa oikeudessa. Aiheesta kun on elokuva ja näytelmäkin tehty. Taustatietoja vaikka wikipediasta.


Yksi konikapinan päähenkilöistä oli Hilppa-tamma, tässä ihan hyvinvoivan näköisenä. Lähde: wikimedia

Mitä joululahjaksi?

Väkerrän taas langanlopuista jotain pientä sukulaisille ja ystäville. Monet tietävät jo odottaa tonttua tai joulutähteä, mutta tänä vuonna aion yllättää. En kerro teillekään. Pysyttelen minikoossa, jotta lahjani eivät vaadi paljon säilytystilaa. Ne on helppo unohtaa komeron nurkkaan. Lahjan saajilla on jo kaikkea, en halua ostaa heille mitään kaupasta. Itse tekemällä saan lahjaan mukaan jotain omakohtaista. On minulla ihan itsekäskin tavoite, päästä langoista eroon.

Vanhimmat elossa olevat sukulaiseni ovat eläneet lapsuuttaan 20- ja 30-luvuilla. Joskus olen kysellyt heidän senaikaisista joululahjoistaan. Ensin tulee yleensä vastaus, että ei sitä juuri mitään saatu. Tarkemmin kun asiaa selvittää, osoittautuu, että tavallisen kansan parissa jo tuolloin annettiin joululahjoja. Ne olivat hyvin käytännöllisiä: vaatteita, suksia, kelkkoja ja tietysti leluja. Vanhemmat tai joku käsistään taitava valmistivat nukkeja tai puuleluja. Kun lapsia oli useita, ei yhdelle tullut kuin korkeintaan yksi lelu. Ehkä se oli sitäkin arvostetumpi.

Yritin Historiallisesta sanomalehtikirjastosta selvittää, miten kauan joululahjoja on mainostettu tavalliselle kansalle Tampereella. Ainakin Kansan Lehdessä oli 1907 ilmoituksia lahjoiksi sopivista lakeista, jalkineista, suksista ja sauvoista. Myös kelloja mainostettiin lahjatavaroina. Kun rajasin haun vuoteen 1890, sain tulokseksi virsikirjoja, ompelukoneita ja vaaseja. Vuoden 1881 Aamulehdessä joku Valkeakoskelta epäili, ettei kukaan joululahjojen nojalla tee kauppaa. Kun pudotin aikarajaa edelleen, mainokset vähenivät kovasti. Vielä kuitenkin tarjottiin villapaitoja, kirjoja ja joitakin ylellisyystarvikkeiksi luokiteltavia tuotteita. Vuoden 1869 Tampereen Sanomissa arveltiin, ettei maalaissäädyssä ole tapana antaa joululahjoja. Samana vuonna oli joku kuitenkin Porissa yrittänyt toimittaa vangille joululahjaksi nisukakon, jonka sisällä oli terävä viila. Monenmoisia lahjoja siis.

Puukkosankari ja melkein sukua

No, vedetään hiukan takaisin. Ihan tavallinen puukkoa heiluttanut häirikkö. Mutta oli kuitenkin naimisissa isotätini kanssa, joka tosin tapahtuman aikaan oli jo kuollut. Miehellä kolme avioliittoa ja viisi lasta, joista vain kaksi eli aikuisikään. Korkeaa lapsikuolleisuutta lukuunottamatta voisi olla nykyaikaa, mutta seuraavassa kerrottu tapahtuma sattui jouluaatonaattona 1931. Tuli vastaan, kun selasin korkeimman oikeuden päätöstaltioita. Kutsuttakoon miestä vaikka Erkiksi.

Erkki oli yleisellä maantiellä Pispalassa (jossa asui) lyönyt puukolla kahta muuta miestä. Toiselta meni takki rikki, toinen sai lieviä vammoja silmän yläpuolelle ja niskaan. Kihlakunnanoikeus tuomitsi Erkin "kahdesta erittäin raskauttavain asianhaarain vallitessa tapahtuneesta lievästä pahoinpitelystä" yhteensä kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Mitä lienevät olleet nuo raskauttavat asianhaarat, sitä ei päätöstaltio kerro. Kieltolaki oli vielä voimassa, mutta alkoholista ei ole mainintaa. Kenties Erkki vain etsi riitaa.

Kaunis kuva on hiukan ristiriidassa jutun kanssa. Silti: näkymä Pispalasta Pyhäjärvelle. Lähde: wikimedia

Yllättävää on se, ettei Erkki tyytynyt kihlakunnanoikeudessa saamaansa tuomioon, vaan valitti siitä. Hovioikeus piti tuomion voimassa eikä korkein oikeuskaan nähnyt mitään syytä muuttaa sitä. Kun Erkin puukottamat miehetkin saivat tuomion (päätöstaltio ei kerro mistä), lienee kyseessä ollut riitatilanne, jossa alakynteen mahdollisesti joutunut veti teräaseen esille. Ehkä Erkin tyytymättömyys johtui tästä. Kihlakunnanoikeus oli kuullut todistajia, joten tapahtumalla lienee ollut silminnäkijöitä. Mikä onkin todennäköistä, oltiinhan yleisellä tiellä Pispalassa.

Epäonnea metsästyksessä

Päädyin tähän omituiseen etsintään erään tuttavani kysymyksestä. Ei hän tietenkään tarkoittanut, että ryhtyisin mihinkään etsiskelyyn, mutta mikäpä sukututkijaa pidättelisi. Kyse on 1900-luvun puolella syntyneestä henkilöstä, joten jääköön nimet kertomatta. Tuon henkilön syntymäpaikka ei ollut tiedossa, mikä antaa tietenkin lisähaastetta etsimiselle. 

Osoittautui kuitenkin, että sukua oli tutkittu. Geni.com:ssa ja MyHeritagessa löytyi sukupuita, joihin etsittävä henkilö näyttäisi liittyvän. Kun en ole kumpaankaan kirjautunut, olivat näkymät tietysti varsin rajoitetut. Kirjasin kuitenkin henkilönimiä ylös ja yritin samalla hahmottaa, millainen sukupuu siellä taustalla voisi olla. Onneksi nimet olivat jossain määrin harvinaisia sekä etunimien että talon/torpan nimen osalta. Niinpä minulla olikin pian ketju, joka näytti nätisti ulottuvan 1800-luvun alkupuolelle niin, että Hiskin voisi ottaa avuksi.

Puu lienee antanut perheen asuinpaikalle nimensä. Lähde: pixabay

Ei kuitenkaan onnistanut. Joko sukupuut Genissä ja MyHeritagessa ovat pielessä tai olen ymmärtänyt ne väärin, perheet asuivat seurakunnissa, joista Hiskiin ei ole kastettuja tallennettu tai mahdollisesti ovatkin asuneet Ruotsin puolella. Amerikan mannerkin on mahdollinen, mutta silloin ainakin osan perheestä olisi pitänyt palata Suomeen. Myöskään FamilySearch ei löytänyt mitään, mistä olisi ollut apua. Harmittaa. Pian on pakko luovuttaa. Omaa tyhmyyttäni olen käyttänyt aikaa turhaan.

Mikä kumman RGIA?

Satuin Digihakemistossa R-kirjaimen kohdalle ja silmäni osuivat lyhenteisiin RGIA, RGVIA ja RGADA. Mitäs kummaa niiden taakse kätkeytyy? Linkkejä taitaa olla nelisenkymmentä, mutta yhteenkään ei ole tehty hakemistoa. Nimekkeisiin sisältyy yleensä fondinumero ja usein viittaus jonkin ministeriön arkistoon. Ministeriöiden nimet vaikuttavat autonomian aikaisilta. Mukana on myös viipurilaisten toimielinten arkistoja. R niinkuin Rossija? 

Portti osaa selventaa kaksi ensin mainittua. RGIA on Venäjän valtiollinen historiallinen keskusarkisto, jossa sen mukaan on Viipuriin liittyviä aineistoja. RGVIA puolestaan on Venäjän sotahistoriallinen arkisto, josta Portti tuntee venäläiset sotilasasiakirjat sekä Viipurin insinöörikomennuskuntaan ja Vanhaan Suomeen liittyvät asiakirjat. Muutakin näyttäisi kuitenkin näistä digitoidun. Digihakemistohan kertoo nimenomaan Digitaaliarkistossa olevista dokumenteista. RGADA on Portille vieras käsite.

Tornion vastavakoilukeskuksen aineisto ei ilmeisesti liity edellä mainittuihin arkistoihin. Lähde: Digitaaliarkisto
Olisiko yhteistyö venäläisten arkistojen kanssa tuottanut digitoituja Suomea koskevia aineistoja? Sehän olisi erinomaista. Eipä siis muuta kuin tutkimaan. "Suomen rautateiden uudelleenjärjestelyt, junien myöhästymisen syyt 1916-1916 (2/1916:120)" vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tuottaa pettymyksen: "Aineisto on näyttörajoitettua ja on katsottavissa arkistolaitoksen tutkijasaleissa ilman kirjautumista." Vuodesta 1916 ei tietenkään ole kulunut 100 vuotta, mutta että junien myöhästymisen syyt 98 vuotta sitten olisivat jotenkin arkaluonteista aineistoa nyt... Kun sama teksti ilmestyy näytölle myös avattaessa "Suomen rautateiden valtionpalveluksessa olevien virkailijoiden virkapuvut 1878-1879 (1:569)"-aineistoa, täytyy kyse olla jostain muusta. Virhe vai venäläisen arkiston vaatimus? Oikein muuta ei tule mieleen. Jos jaksaisi täyttää palautelomakkeen...

Amerikanserkku vierailulla?

Ancestry.se lähestyi uutiskirjeellään kertoen "Amerikanska passansökningar, 1795-1925"-tietokannasta, joka englanninkieliseltä nimeltään taitaa olla "U.S. Passport Applications, 1795-1925". Kirjeessä ei sanota, että tietokanta olisi uusi, mutta itse en muista koskaan saaneeni siitä hakutuloksia. "För personer födda i Sverige kan du titta på uppgifterna med ett Sverige-abonnemang och för personer födda i USA eller någon annanstans behöver du ha ett World Deluxe-abonnemang." Eli tiedot eivät suinkaan ole vapaasti katsottavissa.

Kuka haki amerikkalaista passia tuohon aikaan? No USA:n kansalaiset tietysti. Jotta Suomesta muuttaneella olisi ollut mahdolllisuus saada kansalaisuus ennen vuotta 1925, olisi hänen pitänyt siirtyä Atlannin taakse ainakin muutamia vuosia aikaisemmin - jossain vaiheessa taisi olla virallisestikin käytössä viiden vuoden raja - ehtiäkseen omaksua kielen ja kulttuurin riittävän hyvin. Lisäksi hänen olisi pitänyt kerätä rahaa edestakaiseen laivamatkaan. Sukulaisvierailua Suomeen ei varmaan tehty tuolloin kevein perustein. 30-luvun laman hellitettyä kyläilijöitä alkoi jo olla.

Jos oikein ymmärsin, ei Yhdysvallat juuri vaatinut passia ulkomaanmatkoille ennen vuotta 1915 eikä vuosina 1921 - 1941. Toki kohdemaa saattoi sellaista haluta. Isohko määrä hakemuksia täytyy kuitenkin olla olemassa, koska uutiskirje väittää tietokantaan sisältyvän 31 000 Ruotsissa syntynyttä. Suomessa syntyneitä näyttää haku antavan 3524. Tietokannan etuna moniin muihin verrattuna on, että siihen on kirjattu melko täsmälliset tiedot, esimerkiksi syntymäpäivä, -kuukausi ja -vuosi. 

Näin hienosti eivät sukulaiseni matkustaneet. Ensimmäisen luokan tiloja 1912 valmistuneella Olympicilla. Valokuva Robert John Welch (1859-1936), lähde: wikimedia

Sukulaiseni kyllä kävivät Suomessa, mutta vasta 30-luvulla. Aiemmin muutamat palasivat pysyvästi Suomeen jonkun vuoden uudella mantereella asuttuaan. He kuitenkin matkustivat Suomen passilla. Siinä varmaan syy, etten ole tietokantaan törmännyt hakutuloksia tutkiessani. Eikä minulla sitä vaadittua Deluxeakaan ole.

Kuka tekisi vanhojen käsialojen kurssin verkkoon?

Tästä aiheesta olen kirjoittanut joskus aiemminkin. Kolmessa vuodessa tilanne ei näyttäisi muuttuneen millään tavalla. Yritän tähän hahmotella, mitä kaipaan. Verkossa on kyllä vanhojen käsialojen oppaita alkaen arkistolaitoksen pdf-muotoon digitoimasta vuoden 1977 Wanhat käsialat ja asiakirjat-kirjasesta, joka muuten ei ole harjoittelun kannalta ollenkaan hassumpi. Lisäksi löytyy kirjainten malleja ja digitoituja tekstejä, tietysti. Ja onhan olemassa myös kirjoja, mutta mukava olisi katsoa hyvätasoista digitoitua käsialanäytettä verkosta. Digitaaliarkistossa olisi materiaalia vaikka kuinka paljon.

Tarvittaisiin verkossa olevia harjoitustekstejä, joihin liittyisi tarkistusmahdollisuus. Aiemmin norjalainen sivusto tarjosi niitä kiitettävästi. Tekstejä siellä näyttää edelleen olevan, mutta mahdollisuus klikata rivinumeroa, kirjoittaa tulkintansa ja saada siihen tarkistus näyttää kadonneen. Vai puuttuuko koneeltani kenties jokin selaimen lisuke? Saan tulokseksi vain käsittämätöntä tekstiä.

Suurin toivein katselin joskus Runebergista riimuihin-sivuston harjoituksia. Käsialoista on kyllä tarjolla korkealaatuisia kuvanäytteitä, mutta missä niiden selväkieliset versiot mahtavat piileskellä? Ehkä aineistoa on käytetty yliopistokursseilla semmoisenaan. Sivustoa ei varmaan ole enää viime vuosina päivitetty. 

En vaatisi mitään kirjain kirjaimelta etenemistä ja tekstinkin voisin tarkistaa ihan itse, kunhan saisin napista painamalla esiin oikean version. Laajan tekstimäärän puhtaaksikirjoittaminen vaatisi tietysti aikaa, mutta suppeammallakin kokoelmalla pääsisi alkuun. Ongelmana on tietysti raha. Voisikohan tämänkin jotenkin joukkoistaa? Valittaisiin tekstit, yksi aloittaisi, muut korjaisivat ja jatkaisivat. 

Tämä on vielä helppoa. Lähde: Digitaaliarkisto

Jotain myönteistäkin. Huomaan, että pakon edessä olen kehittynyt 1700-luvun tekstien lukemisessa. Sinnikkyys palkitaan. Tosin koukeroinen kieli vaatii edelleen usein ottamaan sanakirjan avuksi. Seuraavaksi kai pitää uskaltautua 1600-luvulle.