30-luvulla oli vielä yllätävän paljon korvausvaatimuksia vapausodassa (termi päätöstaltioissa) sattuneiden kuolemantapausten, siellä saatujen vammojen tai sodasta aiheutuneiden sairauksien takia. Ehkä lainsäädäntöä oli saatu vasta 20-luvulla ja aikansa vei tietysti myös eri oikeusasteiden läpikäyminen. Joku saattoi esimerkiksi katsoa nivelreumansa saaneen alkunsa vuoden 1918 sodan olosuhteista. Jos oikein muistan, korkein oikeus katsoikin yhteyden sotaan olleen riittävän ja myönsi asianomaiselle korvauksen.
Työväenyhdistyksiä lakkautettiin ainakin sillä perusteella, että niissä oli pidetty jäseninä kommunisteiksi luokiteltuja henkilöitä tai muuten sallittu heidän toimintansa. Linkitetyssä jutussa yhdistys sai jatkaa toimintaansa, muissa lukemissani päädyttiin lakkauttamiseen. Esillä oli vuosittain myös useampia maanpetosjuttuja. Maanpetoksesta tai sen valmistelusta tuomittiin henkilöitä, jotka olivat osallistuneet kiellettyjen järjestöjen toimintaan.
Konkurssijuttuja näyttäisi olleen useita. Pitäisi kuitenkin olla vertailukohta, että voisi sanoa 30-luvun alun laman lisänneen niitä. Sen sijaan voinee pääätellä, että alkoholin laittomaan valmistukseen, myyntiin, ja kujettamiseen liittyneet monet jutut ainakin osittain aiheutuivat kieltolaista. Toki laitonta valmistusta ja myyntiä harrastettiin vielä myöhemminkin. Hiukan ihmettelen juttujen päätymistä korkeimpaan oikeuteen saakka. Olihan toki auton menettäminen valtiolle iso juttu.
Tuskinpa ketään haittaa, vaikka laitan linkin Nivalan pulakapinan selvittelyyn korkeimmassa oikeudessa. Aiheesta kun on elokuva ja näytelmäkin tehty. Taustatietoja vaikka wikipediasta.
Yksi konikapinan päähenkilöistä oli Hilppa-tamma, tässä ihan hyvinvoivan näköisenä. Lähde: wikimedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti