Oäkta

Papeilla oli aikoinaan tapana - varmaan tehtävänäkin - luokitella laumaansa siveellisyyden mukaan. Kastettujen luetteloon muistettiin lisätä aviottomasta syntyperästä kertova oäkta-sana. Hätkähdyttävämpi on suomenkielisten rippikirjojen äpärä-ilmaisu. Yleiskielihän käytti sanaa haukkumanimenä. Jonkun seurakunnan kastettujen luettelossa olen nähnyt paitsi avioliitossa ja aviottomana syntyneet, myös liian pian avioliiton solmimisen jälkeen maailmaan tulleet lapset, kunkin ryhmän omana luettelonaan. Seurakuntaa en nyt muista. Rippikirjoissa on yleensä mainittu vaimon aviottomat, vaimon edellisistä avioliitoista syntyneet, miehen edellisistä avioliitoista syntyneet ja yhteiset lapset. Se siis uusperheistä.

Aviottoman lapsen syntyminen oli äidille ja myöhemmin lapselle häpeä aina 1960-luvulle saakka. Silloin asenteet muuttuivat nopeasti. Tietysti suhtautuminen aviottomaan lapseen vaihteli. Osa ihmisistä toki ymmärsi, ettei se ollut ainakaan lapsen vika. Jollakin naisella saattoi olla useita aviottomia lapsia. Useimmiten taitaa olla mahdotonta selvittää, oliko kyseessä tapa hankkia elantonsa vai kenties jonkun isäntämiehen "toinen nainen" aikana, jolloin avioeroa ei juurikaan tunnettu.

Sukututkija on tietenkin sitä tyytyväisempi mitä tarkempia kirkonkirjojen merkinnät ovat. Sain kerran luettavakseni erään seurakunnan ripitettyjen luettelon, joka ylsi 1920-luvulle. Ilmeisesti arkistossakaan ei ollut tätä huomattu, luettelo oli aika pitkältä aikaväliltä. Yllätyksekseni löysin sieltä sukulaisiani - myös miehiä - jotka pappi oli ottanut nuhdeltavakseen aviottoman lapsen syntymisen jälkeen. Jossain määrin näiden lasten isätkin mainittiin siinä tapauksessa, että äiti oli hänet ilmoittanut. En ole näitä tietoja levittänyt enkä aio sitä tehdä. Etsikööt tiedonhaluiset mikrofilmiltä.