Tekstit
Ylöjärven, Hämeenkyrön ja Pirkkalan (nykyisen Nokian) rajamailla liikkui tuolloin ainakin yksi susi, joka kävi lasten kimppuun. Vaikea sanoa, oliko susi jotenkin tottunut liikaa ihmisiin vai eikö se kyennyt enää normaaliin tapaan saalistamaan. Susia ilmeisesti oli alueella useampiakin. Tämä kävi ilmi, kun suden surmaamiseksi järjestettiin jahti, joka ei kuitenkaan sillä kertaa onnistunut. Myöhemmin susi saatiin tapetuksi. Sudet katosivat alueelta vuosikymmeniksi.
Tarina Kalle Vihtorista tulee mieleeni aina, kun kuulen sanottavan, ettei susi käy ihmisten kimppuun. Tuskin käykään, jos sillä on tarpeeksi ruokaa ja liikkuma-aluetta. Jos susi kuitenkin tulee ihmisasutuksen lähelle eikä sitä saada karkoitetuksi, on se mielestäni viisainta tappaa. Susikanta ei muutaman häirikkösuden poistamisesta oleellisesti pienene.
Eläimet kuuluvat luontoon ja ihmisen tulee varautua marja- tai metsästysreissuilla siihen, että vastaan voi tulla karhu tai susi. Luonnoneläimen ei kuitenkaan kuulu tottua ihmiseen.
Eikös tuohon aikaan ollut myös tapana viedä liiat lapset metsään ja jättää heidät sinne.
VastaaPoistaLapsen murha oli rikos, mutta jos susi lapsen vei ei lapsenmurhaa edes tutkittu ?
Näin minulle on aiemmin kerrottu.
usein myös vammaiset tai pahasti loukkaantuneet lapset saattoi "susi viedä"
Tein Hiskissä pikaisesti haun kuolinsyyllä *varg*. Osumia tuli 125, joukossa kuitenkin muutamia, jotka eivät liity suteen. Näistä hieman yli 40 siinä iässä, että heidät olisi voinut jättää tai eksyttää metsään. Valtaosa heistäkin oli mielestäni merkitty suden repimiksi, mikä viittaisi siihen, että lapsen ruumis oli löydetty. En oikein usko, että kertomasi olisi ollut mikään yleinen käytäntö ellei sitten aikoina ennen kirkonkirjoja.
Poista