Pähkinöitä purtavana

Olen ottanut etsiäkseni sellaisia sukulaisia, jotka ovat aiemmissa tutkimuksissani joutuneet kadoksiin. Yleensä kyseessä eivät ole suoraan esivanhempani, vaan heidän sisaruksensa. Toki esivanhempien ketjutkin aina johonkin päättyvät, mutta useimmiten kyse on liian epätarkoista tiedoista lähteissä, lähinnä kirkonkirjoissa. Usein minulla voi olla hyvä arvaus siitä, kenen lapsi kyseinen sotilas, käsityöläinen, renki tai piika oli, mutta sitä ei pysty lähteistä vahvistamaan.

Nyt siis kuitenkin etsin henkilöitä, jotka ovat 1800-luvulla hävinneet rippikirjoista usein virheellisellä muuttomerkinnällä varustettuna. Joskus en ole viitsinyt kaukolainata mikrofilmiä yhden puutuvan esisedän tai -tädin vuoksi. Nyt kirkonkirjojen digitoiminen verkkoon helpottaa tutkimista kovasti. Aika monen sukuhaaran kohdalla olenkin nyt mielestäni selvittänyt sen, mitä kirkollisista lähteistä selvitettävissä on, jos 1900-luvun tietoihin ei pääse käsiksi. On mukava pohtia, mihin henkilö suurimmalla todennäköisyydellä olisi voinut kulkeutua. Naapuriseurakunnat ovat aina hyvä arvaus. Mitä pitemmälle 1800-luvulla tullaan, sitä enemmän on liikuttu ja menty muuallekin kuin lähialueille. Mukavaa salapoliisihommaa kaiken kaikkiaan!

Nyt minulla siis ovat työn alla Packalenin sisarukset. Kallesta kerroin edellisessä tekstissä, häntä en ole vielä löytänyt. Hänen sisaruksistaan kateissa ovat myös Fredrik Theodor, joka syyllistyi Mouhijärvellä murtoihin. Hänellä oli vaimo, mutta ei lapsia. Jossain vaiheessa hän häipyi Mouhijärveltä. Kolmas kadonnut on Vesilahdella asunut ja seppänä toiminut Henrik Abraham, jonka olinpaikkaa ei  vuoden 1869 jälkeen rippikirjan mukaan tiedetä. Näistä kahdesta jälkimmäisestä puuttuu siis oikeastaan vain kuolinaika. Kallen vaiheet ovat kokonaan hämärän peitossa.