Kättelyitä ja ilotulituksia

Itsenäisyyspäivän kättelyseremoniaa tuli taas seuratuksi ainakin toisella silmällä. Muistan, että tapa oli samanlainen jo 60-luvulla, jolloin ensimmäisiä kertoja vietin laatuaikaa katsellen tapahtumaa televisiosta. Nyt kuitenkin heräsin ihmettelemään, miksi illan isäntäparin oikein pitää puristaa kaikkien vieraiden kättä. Kun näitä kuitenkin on pari tuhatta tai mitä lienee. No, kurkistus Wikipediaan kertoo vastauksen. Kätelty on jo 20-luvulla, kameroiden edessä 60-luvulta alkaen. Perinne mikä perinne.

Yritin myös etsiä tietoa muiden maiden tavoista viettää kansallispäivää. Se selvisi, että monissa maissa sotilasparaati näyttää kuuluvan perinteisiin. Niinhän on Suomessakin. Tavallisia kansalaisia muistetaan myös ilotulituksin ja ulkoilmajuhlien muodossa. Monen maan kansallispäivänä sää suosii juhlijoita yleensä enemmän kuin joulukuun alun suomalaiskelit. Päivä näytää myös olevan yleinen vapaapäivä. Suomalaisten Linnan juhlat tai kaksi kynttilää ikkunalla ovat oman itsenäisyyspäivämme erityispiirteitä.

 

Lähde:pixabay

Toki muidenkin juhlapäivien viettämisessä on eroja, siinäkin tapauksessa, että pohja on yhteinen. Tuleeko joulupukki jouluaattona vai joulupäivän aamuna vai kenties jo aiemmin joulukuussa? Pääsiäistavat ovat eronneet jopa Suomen sisällä. Pääsiäisnoidat, -kokot ja virpomiset onneksi mahtuvat nykyään lähes sopuisasti ohjelmaan. Juhannuskokko, -salko vai ei juhannusta ollenkaan. Minulle kelpaa kaikki. Pääasia, että on syytä juhlaan.