Pitkä matka ei vapauttanut oppivelvollisuudesta

Erästä mylläriä syytettiin kihlakunnanoikeudessa 1935 siitä, ettei hän ollut toimittanut tytärtään jatkoluokalle kansakouluun tai muuten järjestänyt tämän opetusta. Oikeus kuitenkin katsoi, että lain pykälä vapautti tytön oppivelvollisuudesta, koska tällä oli lähimpään kansakouluun matkaa enemmän kuin viisi kilometriä. Matkan tarkempi pituus ei jutusta selviä. En ole aiemmin tiennyt tällaisesta pykälästä, vaikka muistankin jonkun pitäjän kouluverkkoa luodun sillä periaatteella, ettei tuo mainittu koulumatkan pituus kenenkään kohdalla ylittyisi. Mitenkähän syrjäseuduilla kävi? Eivätkö kaikki lapset päässeet kouluun vielä 1930-luvulla? Vai asuivatko lapset asuntoloissa?

Hovioikeus, johon syyttäjä asiassa valitti, päätyi samalle kannalle kuin alempi oikeusaste. Se ei antanut asiassa valituslupaa. Koska oikeuskansleri kuitenkin katsoi päätöksestä voivan muodostua ennakkotapauksen, anoi hän korkeimmalta oikeudelta muutoksenhakulupaa. Korkein oikeus otti jutun tutkittavakseen.

Melko pieniä polkuja pitkin kouluun saatettiin kulkea.Lähde: pixabay

Päätös muuttuikin korkeimmassa oikeudessa. Oikeus nimittäin totesi myllärin ja tytön kotipaikkakunnan olleen tiheämmin asuttu kuin alussa mainitun pykälän soveltaminen olisi sallinut. Niinpä tyttö oli oppivelvollinen. Mylläri sai viisi päiväsakkoa maksettavakseen. Vaihtoehtona oli kymmenen päivää vankeudessa. Kun tuo tapaus on sattunut minulle ihan oudolla paikkakunnalla, en osaa sanoa, mistä siinä tarkkaan ottaen oli kyse. Tyttö oli kuitenkin suorittanut varsinaisen kansakoulun. Toimivatko jatkoluokat vain kauempana olevassa koulussa? Vai ajatteliko isä, että nyt saa koulunkäynti riittää? Kenties perheessä tarvittiin työvoimaa?