Kateuden aihe ja turhauttavaa etsintää

Arkistolaitos on viime viikkoina digitoinut tuomiokirjakortistoa. Heräsin minäkin miettimään, olisiko tässä vielä hyödyntämätön lähde, kun Länsi-Suomikin on mukana. Takaraivossa tosin jokin hämärä mielikuva kertoi, ettei kortisto ole ihan uusi tuttavuus. Mutta nyt siis paikannimikortiston kimppuun etsimään pirkanmaalaisia osumia. Paitsi, ettei sellaisia juurikaan taida olla. Mitä nyt Selkee Mouhijärveltä on päässyt mukaan, kun siihen liittyvää asiaa oli käsitelty Ulvilassa. Hämärä muistikuva vahvistui pikaisella selauksella, Ylä-Satakuntaa ei ole kortistossa. Hiukan käy kateeksi ala-satakuntalaisia. 1600-luvun tuomiokirjat eivät ole helpointa mahdollista luettavaa. Kortisto ainakin nopeuttaisi etsimistä.

Muuten olen edelleenkin saanut aikani kulumaan pitkälti henkikirjojen parissa. Tarkistamista riittää, kun olen aika monen sukuhaaran kohdalla lopettanut siihen, mihin kirkolliset lähteet päättyvät. Katselin myös vähän, mitä muuta tositekirjoista löytyy. No yksi sakkoluettelo kertoi humalassa ja muutenkin sopimattomasti käräjillä esiintyneestä esi-isästä, joka kaiken lisäksi oli jonkinlainen tappelupukari. Jotain pientä löydön tapaista siis. Autiotilaluetteloita ja luetteloita viljelykseen otetuista tiloista selasin myös.

Eräs tila oli joutunut autioksi. Ei toki asumattomaksi, mutta kykenemättömäksi maksamaan veroja. Sen otti viljelykseen 1700 muuan Matti Yrjönpoika, joka valitettavasti heitti henkensä jo samana vuonna. Tilan pitoa jatkoi Matti Matinpoika, luultavasti edellisen poika. Hän oli esi-isäni. Olen pitkään etsinyt lähdettä, joka vahvistaisi näiden kahden Matin sukulaisuuden. Sellaista ei nytkään löytynyt. Lähteistä kyllä näkyy tilan ottaminen viljelykseen ja jossakin oikeuden pöytäkirjassa mainitaan tilalle myönnetty verovapaus.  Taisipa olla niinkin, että muutamat pitäjän tilalliset menivät takuuseen Matti Matinpojan maksukyvystä. Mutta pieniä sanoja son, fader, niitä ei teksteissä näy. 

Jos Matti Matinpojan lapset hiihtivät 1700-luvun alussa, eivät he tehneet sitä näin hyvissä tamineissa. Lähde: Gallen-Kallelan Museon kuva-arkisto
Uusia lähteitä on vaikea löytää, mutta periksi ei pidä antaa.