perjantai 15. toukokuuta 2015

Hiljaiseloa ja digiaddiktiota eli mille alkaisin

Digitaaliarkiston käyttökatko keskeytti henkikirjatutkimukseni. Niitä pitäisi käydä läpi vuosi vuodelta. En oikein jaksa sitä, että osa Digihakemiston linkeistä (ilmeisesti ne, jotka veivät arkistolaitoksen hakemistoon?)  osoittaa edelleen Digitaaliarkistoon. Osa on käännetty Astiaan, mutta aina jää välivuosia, joihin ei hakemiston kautta pääse. Astia taas ei taida olla tarkoitettu sille kävijämäärälle, joka sinne tässä tilanteessa pyrkii. Eilen en päässyt sinne ollenkaan, tänään kuitenkin näytti pääsevän.

Keksin, että voisin välityönä tarkistella historiakirjoista syntymä- ja kuolinaikoja, jotka olen joskus poiminut rippikirjoista. Niitä paljastuu toisinaan esivanhempieni sisarusten kohdalta. Kummallista, että ne tulevat esiin, kun teen jotain muuta sukututkimusohjelmalla. Kun varta vasten etsin tarkistamattomia päivämääriä, ne piiloutuvat ohjelman uumeniin. Ihan kaikkea ei sitä paitsi löydy SSHY:n jäsensivuilta, pitäisi siis päästä Digitaaliarkistoon. Ainakin Mouhijärvi on esimerkki seurakunnasta, jonka kohdalla SSHY:n vapaaehtoinen tallentaja lienee järkevästi päätellyt, että on turhaa tallentaa sellaista, minkä arkistolaitos on jo kuvannut. Vähän hiljaiseloa siis tutkimusrintamalla.

Tietokoneen tuijotamisen sijasta voisi sateesta huolimatta ihailla keväistä luontoa, joka on jo vihreämpää kuin kuvassa.

Enkö todellakaan voisi tehdä jotain ihan muuta? Onko tällaisen harrastelijan pakko koko ajan tutkia jotain? Myönnän vastahakoisesti, että jonkinlainen addiktio on päässyt kehittymään digitoitujen aineistojen myötä. En minä aikoinaan arkistossa joka päivä istunut eikä se olisi ollut edes mahdollista. Mikrofilmien kaukolainaaminen oli hidasta ja kärsivällisyyteni riitti silloin ihan hyvin. Ehkä pitäisi pestä ikkunat tai käydä läpi pari kaappia, joiden sisällöstä minulla on vain hämärä mielikuva. Enpä tiedä, ei nyt vaan innosta. Voisin tietysti  hakea käyttöluvan 1920- ja 30-luvun henkikirjoihin, mennä paikalliseen maakunta-arkistoon niitä tutkimaan ja kenties ilahduttaa tuttavaani keräämällä niistä tiedot hänen suvustaan. Katsotaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti