Kummeista

Kun tarkistan lapsen syntymän kastettujen luettelosta, vilkaisen yleensä samalla myös kummit. Tavallisesti heistä ei löydy mitään ihmeellistä. Monet ovat rohkaistuneet pyytämään lapsensa kummiksi jonkun hiukan itseään paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olleen. Pappien perheisiin kuuluneet ovat saaneet toimia kummeina, pieneläjät ovat saattaneet pyytää sellaisiksi jonkun talollisen emäntineen. Muut kummit ovatkin sitten useimmiten naapureita tai sukulaisia. Tosin kun lapsia aiemmin syntyi paljon, piti kyläläisiä vähän vuorottaa kummeina. 

Emil Wikströmin Viattomuuden uni Daniel Nyblinin valokuvaamana

Kummeilla on tietysti ollut hengellinen tehtävä. Luultavasti on myös ajateltu, että kummit saattaisivat auttaa, jos lapsi joutuu oikein pahaan tilanteeseen. Lieneekö tätä kummien mahdollista apua koskaan tutkittu, en tiedä. Tutkiminen ei varmaan olisi edes kovin yksinkertaista. Auttamismahdollisuudet olivat köyhällä kansalla kovin rajalliset. Tiedän kuitenkin muutaman yksittäistapauksen, jossa orvoksi jäänyt nuori ihminen on kääntynyt kumminsa puoleen lähinnä työtä etsiessään. Näissä tapauksissa kummit yrittivätkin edesauttaa työnsaantia. 

Sukututkija katselee kummien luetteloa erityisesti silloin, kun jommankumman vanhemman alkuperä ei ole selvinnyt. Olisiko kummien joukossa joku, joka voisi olla tälle sukua ja johdattaa tutkijaa oikeille jäljille? Itselläni ei ole tässä suhteessa koskaan ollut onni matkassa. Sen sijaan aiemmin kadottamani sisaruksen olen pari kertaa löytänyt kummiluettelosta ja voinut näin kartoittaa hänenkin vaiheensa. Kun aviottoman lapsen kummeja on ollut 10, joukossa hänen tuleva isäpuolensa, on se saanut sukututkijan hämmästelemään.