Tuo vaivaiskassasta apua saaneiden ryhmä rupesi kiinnostamaan niin, että vilkaisin umpimähkään Ylöjärven seurakunnan vaivaishoitojohtokunnan pöytäkirjoja vuodelta 1854. Avun pyytäjänä esiintyi muun muassa torpparintytär Maria Heikintytär Teivaalasta. Hän pyysi apua itselleen ja lapsilleen maaliskuussa 1854. Johtokunta oli kumminkin sitä mieltä, että Maijan isä torppari Heikki Simola saisi auttaa tytärtään antamalla tälle 10 kappaa ruista tai kaksi hopearuplaa. Siihenkin tosin varauduttiin, että Heikki kieltäytyisi.
Marian anomukseen ei ainakaan heti seuraavassa kokouksessa palattu, mikä saattoi johtua siitä, että hän avioitui jo saman vuoden kesäkuussa. Tosin puoliso, entinen sotilas Vilhelm Patron, joka oli vaimoaan 25 vuotta vanhempi, tuli Pirkkalasta Ylöjärvelle vasta pari vuotta myöhemmin. Ennen avioliittoa Maijalle oli syntynyt ainakin kolme lasta, joista kaksi kuoli pieninä. Avun tarvetta siis varmaankin oli. Pariskunnalla oli neljä yhteistä lasta. Heistä vain yksi eli aikuiseksi asti. Vilhelm Patron kuoli 1867. Maija eli vuoteen 1883. Millä he perheensä elättivät ja miten Maija selvisi nuorimmaisensa kanssa miehensä kuoltua? Sitä eivät ainakaan rippikirjat kerro. Sotilaseläkkeestäkään ei näy merkintää. Ehkä palaan vielä noihin vaivaishoitojohtokunnan pöytäkirjoihin.
Lähde: pixabay
Tämän vähän harhapoluille eksyneen tekstin myötä Anneli jää pääsiäistauolle. Palaan näiden juttujen pariin taas ensi viikolla. Oikein hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti