Jossain vaiheessa olin onnistunut työntämään sähköpostiosoitteeni sen verran moneen paikkaan, että aloin saada yhteydenottoja samoja sukuja tutkivilta. Nämä ovat olleet kaikkein antoisimpia tutkimusmielessä. On voitu yhdessä pohtia vaikeita tutkittavia, koota tietoa ja jopa jakaa tutkimusvastuuta. Parhaillaankin on yksi tällainen projekti menossa. Toinen samaa sukua tutkiva tuo mukaan oman näkökulmansa ja voi kääntää samaa kehää junnaavat ajatukset johonkin uuteen.
Kukkakimppu kaikille ystävällisille ja avuliaille sukututkijoille. Lähde: pixabay
Sitten on näitä pikayhteyksiä. Joku kysyy, vastaat siihen sen mukaan, mitä tiedät ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. En ole kiitoksen kipeä, mutta kyllä nyt sentään voisi kuitata saaneensa tiedot. Ja sitten yksi tapaus, joka hermostui, kun en heti voinut ja osannut vastata. Kyse oli lisäksi 1900-luvun tiedoista, joita ei niin vain saa käsiinsä. Sain häneltä hyvin loukkaantuneen oloisen viestin, jolla hän lopetti yhteydenpidon. Harmitti, siksi tämä tilitys. Mutta olkoon, en piittaa. Yritän jatkossakin auttaa, jos vain suinkin voin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti