Asiaa arkistoon

Arkistolaitoksen etusivulta huomasin (ja taisi asiasta olla jossain Facebook-ryhmässäkin), että nyt ollaan digitoimassa henkikirjoja vuosilta 1960, 1965, 1970 ja 1975. Tänä vuonna kai lähinnä aakkosellisia  hakemistoja, ensi vuonna muutakin. Vaativat tietysti käyttöluvan ja ovat luettavissa arkistolaitoksen toimipisteissä sisäisessä verkossa. Mielenkiintoista muuten, että vuoden 1961 henkikirjoihin voin anoa käyttöluvan Astian kautta, mutta vuoden 1960 henkikirjaa varten se on tehtävä arkistossa. No, tietysti postia varmaankin voisi käyttää.

Noin tuoreita henkikirjoja en ole tainnut koskaan tutkiakaan. Tähän mennessä olen pysähtynyt 40-luvulle tai viimeistään 50-luvun alkuun, paperiversioihin. Tuoreus voi olla hyväkin asia, mutta toisaalta tässä tullaan aikaan, jonka itse muistan. Ehkä olisin sukututkijana toivonut digitoinnin jatkuvan aiemmista vuoden 1920 henkikirjoista. No, menettelylle on varmaan jokin järkevä syy.

Aukeama Tampereen henkikirjasta 1915. Lähde: Digitaaliarkisto

Miksi pitäisi tutkia 1900-luvun henkikirjoja? No kun niistä saa pitkälle samoja tietoja kuin kirkonkirjoista, joista niitä taas ei saa muuten kuin maksua vastaan. Eikä sitä nyt jokaisen sukulaisen tiedoista halua ruveta maksamaan. Tietysti monille arkistokäyntikin maksaa. 1900-luvun alkupuolen henkikirjoissa on henkirahaa maksaneista syntymävuosi ja lapset näkyvät vain lukuina. 40-luvulta lähtien niissä on kuitenkin tarkka syntymäaika ja syntymäpaikka, myös kaikkien lasten osalta. Tai siis niissä, joita itse olen tutkinut, mutta olettaisin ohjeiden olleen samanlaisia koko maassa. Kuolinaika on joskus tarkasti, joskus sen pystyy päättelemään vain vuoden tarkkuudella. Arkistoon tuli siis asiaa, ensin käyttöluvat ja sitten Helsingin, Tampereen ja Nokian vuoden 1960 henkikirjoja tutkimaan.