Uskotko uniisi?

Lapsuudesta muistan vanhemmat ihmiset, jotka miettivät, mitä heidän yöllä näkemänsä uni mahtoi tarkoittaa. Lapsesta koko ajatus tuntui oudolta, ehkä omat unet eivät olleet silloin mitenkään vaikuttavia. Paitsi tietysti painajaiset joskus. Vanhuksilla tuntui kuitenkin olevan tiettyjä unia tai niiden piirteitä, jotka merkitsivät kuolemaa. Niistä erityisesti puhuttiin ja jopa saatettiin ennustaa jonkun kyläläisen lähtöä. Nuoremmat aikuiset lähinnä naureskelivat asialle.

En ole ihan varma, olivatko nuo uniinsa uskojat tosissaan. Siltä se ainakin lapsesta kuulosti. Muuten he kyllä olivat ihan järkeviä ihmisiä. He olivat tulleet siihen ikään, että väistämättä samanikäisiä kuoli silloin tällöin. Niinpä siis unikin saattoi sattua kohdalleen. Muistelen, että oli myös olemassa unien selityksiä sisältäneitä kirjoja. Pikainen googletus osoittaa, ettei tämän kaltainen huuhaa ole maailmasta mihinkään kadonnut.

Lapsuuden unien selitykset tulivat mieleeni, koska olen viime aikoina nähnyt poikkeuksellisen paljon unia. Ja vielä sellaisia, jotka olen muistanut aamulla. Yöllä on tuntunut, että uni jatkuu ja jatkuu, vaikka olen välillä havahtunutkin. Olen ihmetellyt, mitä kummaa aivoni puuhaavat nukkuessani. Onhan unien näkemistä tietysti tutkittukin. Muutaman kansantajuisen jutun löysin verkosta. Vaikkapa siitä, miksi näemme unia tai unista terapiana. Lapsiakin asia on askarruttanut. Toistuva selitys uhkaunille näyttää olevan, että evoluution aikana niiden avulla on harjoiteltu selviämään vaaratilanteista. Niin tai näin, mieluiten laittaisin videot pois päältä  ensi yönä.

Lähde: pixabay

Kuka Judit Koivuniemestä?

Minulla on sähköinen "ideapaperi", johon kirjaan lyhyesti blogiaiheita, tarkemmin tutkittavia asioita ja muuten vain kiinnostavaa. Yhdessä kohtaa paperiani lukee "Ov. henkikirj. Judit". Merkintä on ilmeisesti jostain syystä jäänyt kesken, pyrin kyllä yleensä kirjaamaan lähteen hiukan tarkemmin.  Miten löytää Oriveden henkikirjoista Judit? Merkinnän täytyy liittyä aikaan  ennen 1780-lukua, jolloin Oriveden rippikirjat alkavat.

Otetaan Hiski avuksi. Oikeaan ajankohtaan sijoittuu vain kaksi Judit-kirjausta, 2.9.1739 haudattu vanha Judit Koivuniemestä ja 1746 Teiskosta Orivedelle muuttanut sotilaan leski Judit Isakintytär. Hyvä apuväline voisi olla Vanhan Oriveden tuomiokirjamerkinnät. Se tuntee muutaman Juditin, joista vain itsellisnainen Judit Isakintyttär Koivuniemestä voisi jotenkin sopia. Hän kuitenkin taitaa näkyä rippikirjassa (edellisessäkin heikosti), miksi siis viitata henkikirjaan? 

Viisainta katsoa tuo 1739 kuollut ensin. Minkä ikäinen oli vanha? Melkein mitä hyvänsä 60 ja 90 ikävuoden väliltä. Ehkä jopa hiukan nuorempi, jos oli huonokuntoinen. Judit oli siis syntynyt joskus 1650 - 1685. Mitä muuta hänestä tiedetään? Hänet haudattiin kirkkotarhaan laulun säestyksellä. Ei varmaankaan varsinaisesti tilallisia, mutta ei ehkä ihan kirkonvaivainenkaan, kun sitä ei mainittu. Koivuniemi kuuluu yhteen sukuhaaraani, liittyisikö Juditkin jotenkin siihen?

Lähde: Digitaaliarkisto

Henkikirjat tuottivat pettymyksen. Hain Koivuniemen esiin melko kattavasti vuosien 1680 - 1739 säilyneistä (laadituista) henkikirjoista. Ei merkkiäkään Juditista. Hän siis tuskin on mikään esitätini. Koivuniemi oli tuolloin jo jakautunut kahteen taloon, jotka molemmat kyllä katsoin. SAY varmisti havaintoni eikä tuntenut Juditia myöskään varhaisemmalta ajalta. Luultavasti hän siis vain vietti vanhuuttaan Koivuniemessä. Mikä jättää tietysti ainakin sen mahdollisuuden, että hän oli miniäksi tulleen emännän vanha äiti. Tai sitten kuitenkin kirkonköyhä.

Metsään ja reippaasti - reikäkorteilla

Olisi kannattanut hiukan odottaa ennen kuin kirjoitin arkistolaitoksen digitoimista Kansaneläkelaitoksen hakemistokorteista. Tai ainakin lukea, mitä Portissa on aiheesta kirjoitettu. Kyse ei siis ole tietokoneelle tapahtunutta tiedonsyöttöä varten rei'itetyistä korteista, vaan jo 1940 käyttöön tulleista reikäkorttikoneista. Mutta lukekaapa Portista tarkemmin. Lisäksi satuin onnettomasti selaamaan ennen vuotta 1884 syntyneiden henkilöiden hakemistokortteja, jotka nyt näyttävät joutuneen (osittain?) käyttörajoituksen alaisiksi. Ainakaan tuossa silloin tallentamassani ei kuolinaikaa ole, joten sikäli voin olla edelleen samaa mieltä sen hyödyllisyydestä sukututkimukselle. 

Onneksi SSHY:n jäsentiedotteessa vinkattiin heidän tekemästään tietokannasta, joka pohjaa vuosina 1939 - 1958 kuolleiden hakemistokortteihin. Myös Sukutkijan loppuvuosi kertoi asiasta. Näissä korteissa on kynällä lisätty kuolinaika joko ihan päivän tarkkuudella tai sodissa kaatuneilla vuoden tarkkuudella. Ymmärtääkseni näistä voi moni löytää sukulaisensa kuoleman ajankohdan. Jos pääsyä SSHY:n jäsensivuille ei ole, auttaa Digihakemistokin haarukoinnissa. SSHY:n tietokannasta pystyy hakemaan vaikka asuinpaikan mukaan, Digihakemistossakin näyttää paikkakuntia kirjatun, mutta siellä on tyydyttävä selaimen hakutoimintoon.

Erään Matti Virtasen kortti. Lähde: Digitaaliarkisto

Itse olen isoimman osan noina vuosina kuolleiden sukulaisten kuolinajoista jo selvittänyt perukirjoista, osoitekorteista, hautakivistä, kuolinilmoituksista, sodissa menehtyneiden tietokannasta tai vastaavasta lähteestä. Muutaman kuitenkin löysin nytkin. Onko korteilla sitten kaikki noina vuosina kuolleet? Todennäköisesti ei. Ainakin 1940 kuolleita puuttuu, eivät ehkä ehtineet korteille. Enkä myöskään löytänyt yhtä Tampereella 1956 kuollutta sairaanhoitajaa. Hän ei tosin vielä ollut eläkeiässä. Maariassa 1950 kuollut sen sijaan oli, mutta eläkejärjestelmä ei ehkä koskenut häntä.

Kunnon ihminen

Pakko taas puuttua maahanmuuttokeskusteluun. Erityisesti verkossa esiintyvät kommentit tympivät. Osa porukasta ei näköjään enää voi kirjoittaa mistään asiasta tuomatta pakolaisvastaista mielipidettään esiin. "Tolkun ihminen", joka aluksi tuntui hyvältä, näyttää nyt kelpaavan perusteluksi ties mihin. Niinpä en käytäkään tuota termiä, vaan puhun kunnon ihmisestä, vaikka se vaikuttaa hiukan vanhahtavalta. Yhtä kaikki, olen koko elämäni kyllä yrittänyt olla kunnon ihminen, välillä paremalla, toisinaan taas huonommalla menestyksellä.

Kunnon ihminen ei huuda pää punaisena verkossa "rajat kiinni" edes ymmärtämättä, mitä kaikkea se esimerkiksi taloudelle tarkoittaisi. Toisaalta hän ei myöskään vähättele niitä ongelmia, joita yhtäkkinen maahanmuuttajien suuri määrä väistämättä aiheuttaa. Hän ei sano joka asiaan "meillä ei ole varaa". On meillä toistaiseksi, mutta varmaan pitää miettiä tarkasti mihin rahat laitetaan.

Kunnon ihminen ei toivo, että eri mieltä oleva raiskataan tai että tämän lapsille tapahtuu jotain kamalaa. Hän ei kuitenkaan vähättele raiskaus- ja häirintätapauksia sen varjolla, että suomalaisetkin syylistyvät niihin. Kunnon ihminen ei leimaa kaikkia ulkomaalaistaustaisia mahdollisiksi raiskaajiksi. Hän ei hyökkää törkeyksiä latelemalla toisen kimppuun keskustelussa, vaan perustelee oman mielipiteensä asiallisesti. 

Kunnon ihminen ymmärtää eron naisrauhaa tekosyynä käyttävien ideologisten katupartioiden ja toisaalta koululaisten päättärijuhlia seuraavien vanhempien tai veneitä ja autoja vahtivien vartiointirenkaiden välillä. Hän ymmärtää vaarat, jotka ääriryhmien kuljeskeluun liittyvät. Toisaalta hän voi olla perustellusti huolissaan uudenvuoden aikaan tapahtuneesta häirinnästä. Hän voi myös olla sitä mieltä, että häirintään syyllistyvät pakolaismiehet on lähetettävä pois maasta, koska valistus suomalaisista tavoista ei ole heihin purrut.

Jos kunnon ihminen näkee epäasiallista käytöstä, uhkauksia tai suoranaista väkivaltaa, hän puuttuu siihen riippumatta siitä, mitä ihonväriä, uskontoa, kansallisuutta tai kieliryhmää uhri ja tekijä edustavat. Jos väliin ei uskalla mennä, hätänumeroon voi aina soittaa. Jokaiseen nettikeskusteluun ei voi eikä jaksa mennä mukaan, mutta tosielämän tilanteissa ei saa jäädä sivustakatsojaksi.

Mitä meille oikein on tapahtunut? Emmekö enää osaa olla kunnolla? "Olkaa sitten ihmisiksi", olen monta kertaa evästänyt nuorempaa polvea. Sama ohje taitaa sopia kaikille.

Kuvan lisääminen ei tänään onnistunut. En tiedä, oliko vika omissa yhteyksissäni vai Bloggerissa. No, toisen kerran sitten. 

Kauheuksia väkilukutauluissa

Muista sukututkijoista en tiedä, mutta itse en ole paljonkaan vaivautunut väkilukutaulujen suuntaan vilkaisemaan. Niitä on ymmärtääkseni kohtuullisen hyvin digitoitu, mutta minulle ne ovat olleet "vain" tilastotietoja. Jokin aika sitten katsoin hiukan tarkemmin Oriveden väkilukutaulua vuodelta 1770 tai oikeastaan vain sen yhteenveto-osaa. Mitä se kertoi?

No ensinnäkin tilastotietoa eri kuukausina kastettujen, haudattujen ja vihittyjen määristä. Tuona vuonna oli kastettu 105 lasta, kuollut 53 eri-ikäistä henkilöä ja vihitty 13 paria. Vihittyjen määrä kuulostaa pieneltä. Näitä mielenkiintoisempia olivat huomautukset, joita oli kirjattu ohjeiden mukaan. Eräs aviovaimo oli synnyttänyt kaksoset. Yksi yli 90-vuotias leski oli kuollut. Kaksi poikalasta oli syntynyt kuolleina. Lisäksi kysyttiin tapaturmaisista kuolemantapauksista. Niitä oli ollut kaksi. 14-vuotias poika oli murskautunut ratasmyllyyn Uiherlassa ja itsellinen Juho Yrjönpoika Kopsamasta kuollut puun alle ollessaan kaskea kaatamassa. Rokkoa (isorokkoa?) oli esiintynyt alkutalvesta. Lisäksi oli kirjattu kuolinsyytilasto ja havaintoja vuoden sääoloista.

Varmaan Uiherlan myllykin toimi vesivoimalla. Lähde: pixabay

Katsoin noita tapaturmaisia kuolemia myös aiemmilta vuosilta. Silloinkin oli jääty puun alle, lyöty kirveellä jalkaan, pistetty puukolla pohkeeseen (?) ja jotkut olivat saaneet karjaruttotartunnan. Erkki Tuomaanpoika oli pudonnut (tai kaatunut) kuumavesipataan 1771. Osaa noista vertasin Hiskissä esitettyihin kuolinsyihin ja ainakin jonkinlainen vastaavuus haudattujen luettelon ja näiden huomautusten välillä näyttäisi vallitsevan. Sukututkija voisikin erikoisemman kuolintapauksen kohdalle sattuessa katsoa, kertooko väkilukutaulu asiasta mitään.

Edellisen perusteella voisi ihmetellä, miksi puhutaan väkilukutaulukoista. Oriveden taulukot on sidottu/digitoitu vähän erikoisesti. Vuoden 1770 varsinainen tilasto on mahdollisesti tässä. Tai sitten se on seuraavan vuoden. Edellinen on kuitenkin helpommin luettava. Siitä joskus toisen kerran enemmän.

Ylöjärvelle ja sieltä pois

Satuin huomaamaan, että SSHY:n jäsensivuille on hiljattain (?) digitoitu Ylöjärven muuttaneiden luettelot vuoteen 1915 saakka, kyseinen vuosi mukaan lukien. Samaan rajaan saakka on myös syntyneitä, vihittyjä, kuulutettuja ja haudattuja. Muuttaneet kiinnostivat, koska arvelin erään sukulaisen siirtyneen tuolloin paikkakunnalle. Niinpä tarkistin vuosien 1914 - 1915 luettelot. Ei tärpännyt, joko hän on muuttanut myöhemmin tai sitten jättänyt kirjansa (joksikin aikaa?) kotiseurakuntaan. Tulin kuitenkin tehneeksi huomioita tuonaikaisesta muuttoliikkeestä ja kirjaan niitä nyt tähän.

Ylöjärven seurakunnan väkiluku 1.1.1910 oli 3478 henkilöä. Vuonna 1914 muutti Ylöjärvelle 246 (136 m + 110 n) ja  ja sieltä pois 253 (111 m + 142 n) henkilöä. Seuraavana vuonna luvut olivat 107 (52 m + 55 n) sisään ja 114 (51 m + 63 n) ulos. Mikähän selittää noin ison vaihtelun? Maailmansotakaan ei vielä tainnut kovin paljon vaikuttaa. Pääasiassa liikuttiin naapurikuntien välillä, muutama ehti muuttaa sekä sisään että ulos. Todennäköisesti vaihtaessaan palveluspaikkaa pitäjänrajan yli. Tampereen vetovoima näkyi ja Nokian, vaikka sinne muuttaneita ei pysty erottelemaan muista Pirkkalaan siirtyneistä. Muuttaneita oli myös Pohjois-Satakuntaan, Hämeeseen ja Keski-Suomeen sekä niistä Ylöjärvelle.

Oli pitempiäkin muuttomatkoja, joista seuraavassa esimerkkejä.

Sisään:

• työmies Juho Nieminen muutti perheineen Kuopiosta
• työmies Emil Maja tuli perheineen Ruokolahdelta
• palvelijatar Maria Ekroos muutti Helsingistä
• metsäherra Evert Lagervall muutti Jaakkimasta
• talollinen Antti Salminen tuli Oulujoen seurakunnasta

Ulos:

• kirkkoherra Frans Salokas muutti perheineen Kontiolahdelle
• mökkiläisen poika Aksel Mäkelä muutti Helsinkiin
• kenraaliluutnanti Karl Forselles lähti perheineen Espooseen
• työnjohtaja Arvo Rantanen muutti Turkuun
• puutarhuri Alfred Renell lähti perheineen Ouluun

Olin ensin hiukan pettynyt, kun ketään Venäjälle/Venäjältä muuttanutta ei löytynyt listoilta. Sitten muistin luettelot Venäjälle myönnetyista työpasseista, joita olin nähnyt ainakin yhdessä nimismiehen arkistossa. Useimmat eivät siellä työskennelleessän muuttaneet pysyvästi kirjoille.

Käsialanäytteet SSHY:n jäsensivuilta Ylöjärven muuttaneista 1914 - 1915

Kesäkuun 31. ja muita päiviä

Pieniä tarkennuksia ja lisäyksiä edelliseen tekstiin. Kun Legacy valitti aviottomien lasten tuntemattomista isistä virheellisten päivämäärien yhteydessä, oli kyse ilmeisesti puuttuvasta "vihkipäivämäärästä". Sama valitus tuli yhdestä avoliitossa 1900-luvun alussa eläneestä pariskunnasta. Eli ohjelma tulkitsee ne käytännössä liitoiksi, joilla on jokin tietty solmiamispäivä. Valitettavasti sellaista ei ole antaa.

Uteliaisuuttani tein Hiskissä hakuja lyhyempien kuukausien ylimääräisillä päivillä. Laiskuuksissani tein sen vain kastettujen osalta. Eli onko 29.2, 31.4, 31.6, 31.9 ja 31.11 syntynyt tai kastettu lapsia? Kyllä on. Jätin karkausvuodet pois tarkastelusta eli helmikuussakin tuo on todella ylimääräinen päivä. Erityisesti Enon seurakunta näytti olleen sellainen, jossa papin kalenteri ei ihan ollut kohdallaan. Tai pappeja taisi olla useampiakin, havainnot hajaantuivat eri vuosikymmeniin 1800-luvulla. Enon lisäksi myös Sysmässä ja Juuassa oli noina päivinä syntyneitä tai kastettuja. 

Aasinsiltana Karjalan(?) koivikkoa. Lähde: pixabay

 
Oma lukunsa oli Säkkijärvi. Hiskin hakutuloksista ihmettelin, mikä kumma mahtaa olla "karj:aispvm", joka monen lapsen kohdalla oli 29.2, myös silloin, kun ei ollut karkausvuosi. Kastettujen luettelosta (joka muuten vaati avautuakseen hetken ihmettelyä) arvasin, että kyseessä oli äidin syntymäaika. Rippikirja vahvisti olettamukseni. Surullinen tapaus, Kaisa Israelintytär kuoli synnytykseen. Hiskin perusteella hän kuitenkin lienee syntynyt 29. syyskuuta. 

Eiväthän nuo mitään pahoja virheitä ole. Osan varmaan voi alkuperäisistä lähteistä oikaistakin.  Oikeastaan olisi ihan mukavaa, että joku sukulainen olisi syntynyt olemattomana karkauspäivänä.