Vanha kirje

Kirjeistä olen kirjoittanut aiemminkin ja todennut, että suvussani niitä on säilynyt hyvin vähän. Se on sääli. Kymmeniä vuosia vanhat kirjeet ovat mielenkiintoisia. Ymmärrän kyllä toisaalta niitäkin, jotka ovat saamansa kirjeet hävittäneet. Eihän koskaan voi tietää, millaisen ihmisen käsiin ne joutuvat. Vanhoja Amerikasta tulleita kirjeitä olen  nyt päättänyt ruveta metsästämään kauempaa suvusta. Tiedän, että kauas muuttaneet kirjoittelivat useampien sisarustensa kanssa. Ehkä joku on niitä säilyttänyt.

Minulla on tallessa katkelma kirjeestä, jossa nuori nainen kirjoittaa sisarelleen toiselle paikkakunnalle Suomessa. Kirjoittaja ei ole varmasti tiedossa, koska kirjeen viimeinen sivu puuttuu ja sen myötä allekirjoitus. Myöskään kirjekuorta ei ole. Asiayhteyksistä päättelen kuitenkin, että isotätini siinä kirjoittaa isoäidilleni liki sata vuotta sitten. Sisällöltään kirje on hyvin samalainen kuin ne, joita olen itsekin lähettänyt. Siinä kerrotaan kuulumiset kotoa ja kylältä. Vanhukset ovat onneksi voineet hyvin, mutta eräs kyläläinen on kuollut. Nimipäiviä on vietetty, vähän juorujakin kerrotaan.

Molemmat naiset olivat tuolloin vielä naimattomia. Kirjeessä onkin vihjailuja nuoriin miehiin ("poikiin") ja kirjoittaja suunnittelee riiausta, kun hänen äitinsä lähtee matkalle. Luultavasti molemmilla naisilla oli seurustelusuhde vähintäänkin aluillaan, koska kumpikin avioitui parin vuoden kuluttua. Nuoria miehiä ei nimetä, ilmeisesti seurustelu ei ollut vielä niin vakaalla pohjalla. Ainahan oli olemassa vaara, että kirje joutui ulkopuolisten käsiin.

Muutamia tahrojakin ehtii sadassa vuodessa tulla

Ihmiset eivät ole niin kauheasti muuttuneet, viestintämenetelmät sen sijaan ovat.