Helsingin perukirjakortisto

Selailin tässä yhtenä iltana Digihakemistoa, kun silmiini sattui Helsingin raastuvanoikeuden arkisto. Vähän kuin mielijohteesta avasin sen ja löysin helsinkiläisten perukirjakortit vuosilta 1929 - 1960. Olen toki Turun, Hämeenlinnan ja Oulun maakunta-arkistoissa vastaavia selannut, mutta aina maalaiskuntia koskevina. Senkin olen jostakin oppinut, että Tampereen raastuvanoikeuden arkisto, johon tamperelaisten perukirjat sisältyvät, on kaupunginarkistossa. Helsinkiläisten vastaaville en ollut omistanut ajatustakaan, vaikka kaupunkiin on jonkun verran sukua muuttanut 1900-luvulla. 

Nämä julkiset lähteet, kuten perukirjat ja lainhuudatusasiakirjat, ovat tavallaan kiertotie niihin tietoihin, joita ei enää pääse seurakuntien arkistoista itse etsimään. Lähinnä niistä selviää kuolinaikoja, mutta tietysti myös lasten avioliittoja ja vastaavia tietoja. Toki voi olla mielenkiintoista myös selvittää maatilan historiaa ja syytinkisopimuksia lainhuudatusasiakirjoista tai henkilön omaisuutta perukirjoista. Kaikkien kuoleman jälkeen ei kuitenkaan perukirjaa tehty. Tiedän 30- ja 40-luvuilla kuolleita, joiden jäljiltä on olemassa vain jäämistöstä pidetyn huutokaupan luettelo, ei varsinaista perukirjaa. Luettelo jäi yleensä perillisille, mutta toimitettiin tarvittaessa myös holhouslautakunnalle tai köyhäinhoitoon.

Perukirjakortti. Lähde: Digitaaliarkisto. Tummennus Annelin.

Mitä helsinkiläisten perukirjakortit sitten kertoivat minulle? Yhden varman sukulaisen löysin, 1929 (tai 1928) kuolleen  kirvesmiehen. Pitää vielä etsiä hänen kuolinilmoitustaan lehdistä tai sitten pyytää perukirja nähtäväksi, kun sattuu tulemaan asiaa pääkaupunkiin. Sitten löytyi muutama epävarma tapaus, joiden nimet ovat kovin tavallisia. Heitäkin pitää katsoa edellä mainituista lähteistä. Jossain muualla kortit sisältävät enemmän informaatiota, kuten tarkan kuolinajan ja perillisten nimet. Se helpottaa sukulaisten tunnistamista, mutta saattaa tietysti tehdä korteista käyttörajoitettuja, kun ne joskus digitoidaan.