Muistilappusia ja lukukinkereitä

Jäin vielä miettimään edellisen tekstin asioita. Miksi Maria Isakintytär jäi ilman syntymä- ja kastemerkintää eikä rippikirjaankaan oikein löytynyt hänelle syntymäaikaa, vaikka perheen muille lapsille sellainen oli merkitty? Oletan, että papit ainakin pyrkivät kirjaamaan kastamansa lapset mahdollisimman pian sekä kastettujen luetteloihin että rippikirjaan/lastenkirjaan.  Jos kastaminen tapahtui muualla kuin pappilassa, merkitsi pappi ehkä tapahtuman ensin jollekin irtolapulle tai muistikirjaansa. Tähän tuntuisi viittaavan se, että vuoden loppuun on aika monessa seurakunnassa tehty lisäyksiä jo aiemmin sinä vuonna kastetuista.

Oletan, että Maria oli tällainen muun tilaisuuden yhteydessä kastettu, jonka pappi tykkänään unohti siirtää irtolapulta virallisiin rekistereihin. Ehkä asia tuli jollakin tavalla esille, kun nuorempi 1793 syntynyt sisar kastettiin. Kirkkoherra alkoi olla tuolloin jo iällä ja kuoli 1796. Kenties uusi kirkkoherra tuli kysyneeksi perheeltä, minkä ikäinen tytär oli ja näin saatiin rippikirjoihin syntymävuosi ainakin lähemmäs oikeata. Tosin sitä ennen hänkin kertaalleen kopioi syntymävuoden vanhasta rippikirjasta. Rienilästä olisi tietysti voitu käydä kasteella myös Karkussa tai Suoniemellä. Oletettavasti näistä muualla tapahtuneista toimituksista kuitenkin tuli kirjallinen ilmoitus kotiseurakuntaan. Muistelen Mouhijärven kastettujen luetteloissa tähän viittaavia merkintöjä nähneeni.

Kinkerit Konnevedellä ja liki sata vuotta Marian nuoruusaikoja myöhemmin. Lähde: wikimedia

Missä vaiheessa lapset kastamisen jälkeen kohtasivat seurakunnan paimenen? Kirkkoon ei varmaankaan jo käytännön syistä kovin pieniä lapsia viety. Ainakin hiljaa piti jo osata istua. Eikä yhden tyttölapsen syntymävuotta jumalanpalveluksen yhteydessä olisi ruvettu pohtimaan. Lukukinkerit olivat paikka, jossa jo hiukan lukemaan opetelleet lapset kävivät tietojaan osoittamassa. Saihan siellä kaiken lisäksi lapsikin hyvin syödäkseen. Tuo rippikirja, jossa Marian syntymävuodeksi on merkitty 1789, alkaa 1804. Maria alkoi siis olla rippikouluiässä ja ehkä kävi kinkereillä sinne pyrkimässä. Ennen Karkkuun muuttoaan hän ehtikin käydä ehtoollisella kaksi kertaa 1804. Harmi, ettei rippikoululaisista ole tuolta ajalta säilynyt luetteloa.