Naiset ja henkikirjat

Näyttää siltä, että Digihakemiston kautta pääsee taas läänintileihin, ilmeisesti linkit on käännetty Astiaan. Olen tutkiskellut varhaisia tottijäveläisiä juuriani. Käyttökatkos Digitaaliarkistossa lopetti homman vähäksi aikaa, mutta nyt sitä näköjään voisi taas jatkaa. Astian käyttöliittymä kun ei oikein viehätä. Esiäidit läntisessä Suomessa esiintyvät varhaisissa henkikirjoissa lähes pelkästään etunimillään. Leskillä voi joskus olla isännimi ja vanhimmissa 1600-luvun henkikirjoissa sellainen on toisinaan vaimoillakin. Muuten yleensä vain isännän patronyymi on kerrottu. Arvattavasti itäsuomalaisilla naisilla on ollut henkikirjoissakin sukunimet, omakohtaista kokemusta asiasta minulla ei ole.

Kun sitten yrittää selvittää, milloin esiäiti ilmestyi taloon, kohtaa usein vaikeuksia. Periaatteessahan avioitumisajankohdan saa henkikirjoista vuoden tarkkuudella. Mutta poikien vaimot voi olla merkitty vähän miten sattuu, joskus ihan viimeisiksi luettelossa. Jos huonosti käy, voi kahdella veljeksellä olla samanniminen vaimo. Kun olisi se patronyymi... Sitä ei ole kerrottu myöskään itsellisestä, joka mahdollisesti asusteli talon mailla, ei vaikka tämä olisi ollut leski tai naimaton. Myöskin sotilaiden vaimot - sotilaat eivät nähtävästi maksaneet henkirahaa - esiintyvät vain etunimillään.

Vesilahden Narvan kylän henkikirjaa 1635. Lähde: Astia

Mielestäni pelkästään henkikirjan perusteella ei voi päätellä, mistä miniä tai vävy taloon tuli. Toki joskus vävyllä voi olla kotitilansa nimi sukunimen tapaan merkittynä. Se, että Anna hävisi naapurista samana vuonna kuin taloon tuli miniäksi Anna, ei vielä takaa, että tämä Anna tuli naapurista. Eniten tietoa tarkasta taloon tulovuodesta tarvittaisiin, kun yrittää selvittää, kuka on kenenkin äiti, jos isännällä on useampia avioliittoja. Joskus selvittäminen onnistuu, tosinaan ei. Jos avioliitto on solmittu ennen vuotta 1635 ja myös lapset syntyneet sitä ennen, jää äiti yleensä historian hämärään. Tuomiokirjat voisivat valaista asiaa.

Narvan henkikirjaa 1674. Lähde: Digihakemisto

Maatalousväestön maailma näyttäytyy henkikirjoissa kovin isäntävaltaisena. Emännistä, miniöistä, palkollisista, torppareista ja itsellisistä ei ollut niin kovin nuukaa, kunhan maksoivat henkirahansa. Kirkko sentään kantoi huolta näidenkin sieluista. Ei sekään silti välttämättä vaivautunut kirjaamaan, mistä joku nuori nainen taloon tuli.