No niin, koko läänissä oli tuona ajankohtana 2076 ulkomaalaista. He jakaantuivat seuraavasti: ruotsalaisia oli 782, saksalaisia 230, tanskalaisia 97, norjalaisia 64, englantilaisia 17, ranskalaisia 2, virolaisia 59, liettualaisia 14, samoin latvialaisia, unkarilaisia 2, tshekkoslovakialaisia 13, itävaltalaisia 4, kreikkalaisia 1, Amerikan Yhdysvaltain kansalaisia 42, rumanialaisia 1, unkarilaisia 12, sveitsiläisiä 63, italialaisia 55, puolalaisia 17, vienankarjalaisia 62, inkeriläisiä 19, syntyperäisiä venäläisiä 476 ja Neuvosto-Venäjän kansalaisia 30. Lukumäärissä on jotain hämminkiä ainakin unkarilaisten kohdalla, heidät on mainittu kahteen kertaan.
Suurin osa ulkomaiden kansalaisista varmaankin oli maassa joko työn tai avioliiton takia. En tiedä, miten nopeasti Suomen kansalaisuus tuolloin myönnettiin, jos joku maahan muuttanut sellaista itselleen halusi. Venäläisten, vienankarjalaisten ja inkeriläisten joukossa lienee ollut pakolaisia, vallankumouksen takia kotimaastaan lähteneitä. Olisiko Yhdysvaltain kansalaisista osa ollut suomalaisten, takaisin palanneiden siirtolaisten lapsia?
Odessasta evakuoituja venäläisiä (?) pakolaisia jossain Välimeren alueen satamassa 1919. Lähde: wikimedia
Eniten ulkomaalaisia oli tietenkin Turussa, 968 ihmistä. Porissa heitä oli 236, Naantalissa 97 ja Raumalla 64. Mainittakoon lisäksi Ikaalisten kihlakunnan 13 ja Tyrvään kihlakunnan 18 ulkomaalaista. Oli siis hyvinkin mahdollista, ettei tavallinen mouhijärveläinen kohdannut elämänsä aikana yhtään vierasmaalaista. Eipä heitä kylien raiteilla vaeltanut vielä 60-luvullakaan. Vertailulukuja ei taida olla saatavissa, kun lääniäkään ei enää ole olemassa. Mutta kyllä satakuntalainen nykyään vierasmaalaisia tapaa ja hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti