Kohtasivatko isovanhemmat pakolaisia?

Sukututkijalla tahtoo olla taipumus peilata nykyajan tapahtumia menneisyyteen. Tuo otsikon kysymys heräsi tietenkin nykyisestä pakolaiskeskustelusta. Sivumennen sanoen käytän tässä sanaa pakolainen ihmisistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa sodan, vainon tai muun ulkoisen syyn takia. En ole perehtynyt sanan viralliseen määritelmään.

Kuvituskuvassa synagoga. Pakolaisuus on ollut tuttua juutalaisille.

 
Tietysti kaikki sota-ajan eläneet kohtasivat karjalaista evakkoväkeä. Kyllähän heitä voi tuon määritelmäni mukaan  pakolaisina pitää, vaikka he pysyivätkin omassa maassa ja heille pyrittiin löytämään korvaavat tilat tai asunnot mahdollisimman pikaisesti. Ihan kitkatonta ei heidän tulonsa uusille asuinalueille ollut, mutta paikkansa uusissa kotikylissään he löysivät nopeasti, jopa keskeltä satakuntalaisasutusta. 

Mutta tuli Suomeen ihan oikeita ulkomaalaisiakin. Venäjän vallankumousta pakoon lähti paljon porukkaa, osa Suomeen tai ainakin Suomen kautta muualle Eurooppaan. Varsinaiset venäläiset keskittyivät enemmän Helsingin seudulle ja ehkä silloiseen Kaakkois-Suomeen. Tiedän kuitenkin 1920-luvulla satakuntalaisella maaseudulla asuneita inkeriläisiä. Oletan, että he olivat pakolaisia. Toinen vaihtoehto tietysti olisi, että he olisivat tulleet jo tsaarin aikana, mutta sitä eivät ainakaan 1910-luvun kirkonkirjat tai henkikirjat tue. 

Satakuntalaiset isovanhempani varmasti ainakin tiesivät, luultavasti myös tunsivat nämä naapurikylässä asuneet inkeriläiset. Mitään tietoa siitä, miten heihin suhtauduttiin, ei ole nykypäivään säilynyt. Pitänee joskus kaivaa esiin vuoden 1922 Aamulehden numeroita. Wikipedia kun tietää kertoa, että tuolloin Suomessa oli 33 500 Venäjältä tullutta pakolaista. Ei ihan vähän senaikaiseksi. Muuttamiseen sinänsä oli totuttu, olihan suomalaisia mennyt vuosisadan alussa Amerikkaan ja 1918 Venäjälle. Varmasti ennakkoluuloja kuitenkin oli myös silloin.