Kun noita aiemmin tutkin, maksoin Riksarkivetin kuukausimaksun ja pyrin löytämään sinä aikana kaiken oleellisen. Mikä tietysti onnistui vain osittain, aina myöhemmin tulee mieleen asioita, jotka olisi pitänyt selvittää. Ei maksu mitenkään suuri ollut, mutta ei toisaalta ollut riittävää syytä maksaa sitä aina, kun jokin tutkimusaihe putkahti mieleen. Aineistojen käyttämisestä maksamiseen sinänsä suhtaudun hiukan ristiriitaisesti. SSHY:n jäsenmaksun maksan ihan mielelläni, mutta verovaroin ylläpidettyjen laitosten aineistoista en ainakaan pääsääntöisesti haluaisi sitä tehdä. No, ruotsalaiseen arkistolaitokseen eivät minun veropennoseni ole menneetkään.
Ylitornion rippikirjaa. Lähde: (Suomen) Digitaaliarkisto
Siispä arkistoon. Toden totta, SVARin digitaaliset aineistot aukenivat ilman käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Aloitin homman tornionlaaksolaisista henkikirjoista. Seurakunnan rippikirjat nimittäin alkavat 1700-luvun puolivälistä. Historiakirjoja on jo tuon vuosisadan alkuvuosista lähtien. Ajattelin niiden ja henkikirjojen avulla selvittäväni muutaman sukupolven rippikirjoissa esiintyvistä taaksepäin. Voi olla toiveajattelua, henkikirjojen kirjoittaja ei ollut vaivautunut kirjaamaan nimeltä kuin isännän. Muut ovat pelkkiä lukuja sarakkeissa. Mutta katsotaan. Osa nimistä on sen verran harvinaisia, että isälinjaa ehkä pystyy etenemään. Muuten käyttäjäkokemus oli miellyttävä. Ainakin nyt tutkimissani oli hakemisto, josta klikkaamalla pääsi kunkin pitäjän alkulehdelle. Tackar och bockar!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti