Vuonna 1844 oli eräs torppari ja yksi mustalaisnainen tuomittu väkivaltaisesta ryöstöstä, jonka he olivat suorittaneet toisessa torpassa. Heidät oli tuomittu menettämään henkensä niin, että heidän kaulansa katkaistaisiin. Hovioikeus kuitenkin muutti rangaistusta. Rauhan aikanahan ei tuohon aikaan enää sovellettu kuolemanrangaistusta. Torppari sai 40 paria raippoja. Naiselle tuomio oli 30 paria vitsoja. Sen lisäksi tuomittiin julkinen kirkkorangaistus Ikaalisten kirkolla. Torppari tuomittiin viettämään loppuelämänsä Viaporissa. Naiselle riitti kuusi vuotta kuritushuoneessa Lappeenrannassa.
Miltä lienee Suomenlinnassa näyttänyt 1800-luvun puolivälissä? Kuva: pixabay
Joskus hovioikeus myös vapautti syytetyn. Näin kävi mouhijärveläiselle Johanna-piialle 1847. Häntä syytettiin sikiön piilottamisesta ja itsemurhan yrittämisestä. Ylempi oikeusaste kuitenkin totesi, ettei ollut mitään näyttöä raskaudesta tai itsemurhayrityksestä. Näin Johanna-parka vapautettiin. Mietin tuossa kirjoittaessani, miten ruotsin sana "foster" tässä pitäisi kääntää. Ajateltiinko kylässä Johannan olleen raskaana, lähdettäneen sikiön, hävittäneen sen ja sitten yrittäneen itsemurhaa? Todisteita ei siis kuitenkaan ollut. Valitettavasti tekstistä ei käy ilmi, minkä tuomion hän oli käräjäoikeudessa saanut. Vai oliko tapaus siirretty suoraan hovioikeuteen? Asiasta on kuitenkin varmaan riittänyt keskustelua Vestolan kylässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti