torstai 29. maaliskuuta 2012

Appelsiinit

Kun olin lapsi, olivat hedelmät vielä harvinaisuuksia ainakin maaseudun kyläkaupoissa. Muistan, miten sukulaiset toivat niitä Tampereelta tuliaisiksi. Erityisesti appelsiinit olivat meistä lapsista herkullisia. Tomaateista en niin välittänyt, niitäkin joskus tarjottiin. Vieläkin ne ovat mielestäni useimmiten kitkeriä. Omenoita oli tietysti omasta takaa. Naapurin herkulliset punaiset kanelit ja valkeat kuulaat tulivat tutuiksi, ihan luvan kanssa. Talviomenoita syötiin melkein jouluun saakka. Luumuja ja rusinoita oli joskus kuivattuina. Porkkana ja peruna taisivat olla tärkeimmät C-vitamiinin lähteet. Marjoja säilöttiin mehuksi ja hilloksi.

60-luvulla tilanne muuttui. Appelsiineja alkoi olla kaupoissa kaikkialla ja ihmisillä myös varaa ostaa niitä. Meillekin taidettiin ostaa laatikollinen niitä sinä keväänä, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Tarkoitus oli torjua flunssaa. En sairastanut mitään tuona keväänä. Oliko se appelsiinien ansiota, sitä en tiedä. Ruokavalio muuttui muutenkin terveellisempään suuntaan. Vihanekset löysivät vähitellen tiensä lautasille.  Tietenkään raavaat miehet eivät rehuja halunneet syödä, mutta heidänkin asenteensa muuttui ajan mittaan.

Missä vaiheessa sitten appelsiineja ruvettiin tuomaan Suomeen? Haku Aamulehdestä Historilallisessa sanomalehtikirjastossa antoi ensimmäisen myynti-ilmoituksen vuodelta 1900. Silloin N. Bosoff mainosti makeita Messinan appelisiineja. Liikkeen sijainti ei käy ilmi, mutta jossain keskusta-alueella se lienee sijainnut. Myöhemmin appelsiineja mainosti kauppahallissa toiminut Rasin liike. Kovin monella kaupunkilaisella ei tuolloin varmaan ollut varaa tuontihedelmien ostoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti