Seurojentalolta nettiin

"Ai sekin on soittanut viulua?", olen joskus hämmästyneenä kysynyt, kun vanhemmat ihmiset ovat kertoneet muistojaan. Sodan jälkeen seurojentaloilla viihdekulttuuri kukoisti. Oman kylän porukalla näyteltiin, lausuttiin runoja, pidettiin puheita ja esitettiin tanssimusiikkia. Jos haluttiin enemmän väkeä paikalle, palkattiin joku tunnetumpi soittaja tai yhtye esiintymään. Harmi, ettei noista oman kylän naisten ja miesten esityksistä taida olla tallenteita, tekniikka ei sellaiseen vielä yltänyt. Tuskin ne kovin korkeatasoisia ovat olleet, mutta riittivät ankeiden sotavuosien jälkeen tuottamaan iloa lähiympäristölle. 

Kun itse tulin iltamaikään, ei seurojentaloilla enää tanssittu. Viihde alkoi keskittyä suurille lavoille ja keskuksiin. Tunnetut esiintyjät rupesivat järjestämään isoja kiertueita. Niitä eivät pienet yhdistykset pystyneet ottamaan vastaan eivätkä maksamaan esiintyjien palkkioita. Kun televisio toi viihteen ammattilaiset koteihin, eivät amatöörien esitykset enää kelvanneet.

Nyt on Internet taas tuonut kaikille esiintymismahdollisuuden. Tallennustekniikkaa on kodeissa ja verkkoon lataaminen on helppoa. Esitysten laatu ei ehkä kauheasti ole noussut 60 vuodessa, vaikka koulutusta on saatavana ja nykytekniikka tarjoaa tuotosten korjailuunkin mahdollisuuksia. Yleisö sen sijaan on helposti tavoitettavissa. Niinpä tässä meikäläinenkin kirjoittelee ajatuksiaan, ja aina joku niitä lukeekin. Ei ehkä voi sanoa, että olisi pyöritty ympyrää, mutta jonkinlaista spiraalia kuitenkin.