Kynsille lyöty

Taas kerran huomasin, miten riippuvaisia olemme tietotekniikasta. Tätä kirjoittaessani ei Kansallisarkiston Digitaaliarkiston palvelin jostain syystä ole toiminnassa. Olin päättänyt käydä läpi kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloita. Sattuvat olemaan sellaisesta seurakunnasta (Valkealasta), jota ei SSHY:n Digiarkistossa ole vielä ollenkaan.

Kun kyseessä on 1700-luvulla eläneet ihmiset, ei luulisi olevan niin päivän päälle, milloin heidän vaiheensa saa selville. Vielä muutama vuosi sitten olisin kiltisti marssinut arkistoon katsomaan mikrokorteilta samoja asioita. Todennäköisesti olisin joutunut tilaamaan mikrofilmejä myös kaukolainaksi. Niin vain palveluihin tottuu nopeasti.

Jos verkkoyhteydet eivät jostakin syystä pelaa, tuntee olevansa kuin kynsille lyöty. Niin suuri osa on palveluistamme, viestinnästämme ja informaatiostamme siirtynyt verkkoon. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, se tuntuu jopa hiukan pelottavalta. Onko yhteytemme tärkeisiin palveluihin varmistettu riittävän hyvin? Jos joku haluaa saada kaaoksen aikaan verkkohyökkäyksellä, miten helposti hän siihen pystyy?

Onneksi tutkittavaa riittää ja Digiarkisto toimii. Ei muuta kuin erästä tyhjästä ilmestynyttä renkipoika Eliasta jäljittämään.