Vedeltiin hirsiä

sananmukaisesti paikasta toiseen. Vedettiin ainakin, jos oli talviaika. En ole mikään rakentamisen ja vielä vähemmän hirsirakentamisen asiantuntija. Lapsuuteni olen hirsitalossa asunut ja oppinut, että hirsirakennus elää. Hirret pitävät ääntä niin kovalla pakkasella kuin lämpimälläkin. Lämpölaajenemisestahan siinä lienee kysymys. Lämpötila sisällä saattoi talviaamuna olla aika matala, mutta ainakin ilmanvaihto toimi.

Sukututkijana aloin vähitellen kiinnittää huomiota vanhojen ihmisten kertomuksissa rakennusten siirtelyyn. Usein olen kuullut, että jokin rakennus sijaitsi alunperin toisessa paikassa, oli kenties ihan toisen perheen asuntonakin. Sitten rakennus purettiin, hirret siirrettiin toiseen paikkaan ja toinen perhe sai siitä kodin. Jos he rakensivat hiukan isomman, saattoivat vanhan rakennuksen hirret kelvata pirtin rakennusaineiksi. Joskus mökin vanhoja hirsiä käytettiin vaikkapa puorin rakentamiseen. Päinvastaisistakin tapauksista olen kuullut.

Tässä hirsien uusiokäytössä oli varmaan kyse työn säästämisestä. Kun ihmisvoimalla tehtiin kaikki, helpotti, kun rakennuspuuta ei tarvinnut lähteä metsästä kaatamaan. Torpparit ja mäkitupalaiset saattoivat omistaa rakennuksensa vaikka maa, jolle ne oli pystytetty, kuului talolliselle. Olen nähnyt kauppakirjoja, joissa on erikseen mainittu kauppaan kuulumattomat mäkitupalaisen rakennukset. Niinpä hänellä oli myös oikeus ne myydä,  mikäli ei itse tarvinnut niitä muualle muuttaessaan. Jos isäntä ei halunnut uutta vuokralaista, piti ostajan siirtää rakennukset.

Lieneeköhän tätä aittaa koskaan siirretty? Timo Tervon valokuva osoitteessa http://www.flickr.com/photos/totervo/2671033561/