Köyhäin asianajaja

Satuin huomaamaan  28.5.1911 julkaistun Aamulehden etusivulla ilmoituksen, joka sai minut etsimään tietoa. Siinä otsikolla "Köyhäin asianajaja" G. Aspelund ilmoitti olevansa virkavapaalla ja kaupungin köyhien asioita hoidettavan Tuomari (ilmoituksessa isolla alkukirjaimella) Verner Palanderin asianajotoimistosta. Minulle oli ihan uutta, että jo 100 vuotta sitten oli olemassa oikeusapujärjestelmä. Ainakin omat, melko köyhät torpparisukulaiseni olivat säilyneistä kuiteista päätellen vielä 20-luvulla  itse maksaneet asianajajalleen. Siispä etsimään verkosta tietoa.

Vanhoista lehdistä löytyi asiasta keskustelua eri puolilta maata. Vaadittiin, että köyhäin asianjajajia pitäisi saada kaupunkeihin. Esitettiin mielipiteitä siitä, millainen asianajajan tulisi olla ja millainen hän ei saisi olla. Sosialidemokraattisen puolueen ohjelmassa vuonna 1903 näkyi maininta, että köyhien pitäisi saada itse valita tuo asianajaja. 

Löytyi asiasta sentään ainakin yksi opinnäytetyökin. Pinja Siekkinen on 2009 tehnyt Laurea-ammattikorkeakoulussa työn, jonka nimi on "Oikeudellinen neuvonta oikeusaputoimistossa". Alussa (s. 9) hän käy läpi oikeusaputoiminnan historiaa Suomessa. Helsingissä on hänen mukaansa toiminut ns. köyhäin asianajaja vuodesta 1886. Vuonna 1920 toiminta siirtyi kunnalliselle oikeusaputoimistolle. Myös muissa isommissa kaupungeissa oikeusapua varattomille oli tarjolla, kuten tuo Tampereen esimerkki kertoo. Helsingin köyhäin asianajaja on tilastoinut 1902 asiakkaidensa määrää. Heitä oli kuukaudessa 200 - 300. Hän myös mainitsi, että asianajajan pitäisi pyrkiä sovitteluun, saamaan jutut sovituiksi erityisessä Sovintolautakunnassa. Käytännössä tämä ei ollut onnistunut.

Vuonna 1973 säädettiin laki yleisestä oikeusaputoiminnasta ja maksuttomasta oikeudenkäynnistä. 1998 oikeusaputoiminta siirtyi valtiolle. Siekkinen viittaa lyhyesti siihen, että maksuttomat oikeudenkäynnit tunnettiin jo 1950-luvulla, mutta ei kerro asiasta tarkemmin.

Näin siis tulin hiukan sivistäneeksi itseäni ja nyt teitäkin oikeusaputoiminnan historiasta. Kuvittelin, että aiheesta olisi löytynyt joku oikeushistorian gradu. Sellaista ei Google-hakuni alkupäähän kumminkaan sattunut, joten toistaiseksi on tyydyttävä näihin tietoihin. Maaseudun tilanteesta en lähteitä löytänyt. Entuudestaan tiedän, että torppareiden vaatiessa maanjako-oikeudessa 20-luvun alussa torppiensa lunastusoikeutta saattoi heillä olla asiamies. Hän oli joku asioihin paremmin perehtynyt, mutta alan koulutusta hänellä ei yleensä ollut.