Ennustaja, mutta ei kaikkitietävä

Jatkan hiukan edellisen tekstin aihetta sivuten. Viime päivinä on keskusteltu julkisuudessa siitä, missä vaiheessa lapsen tai nuoren elämässä alkavat näkyä syrjäytymisen ennusmerkit. Vuosikymmenten kokemuksella voin sanoa, että ne näkyvät peruskoulun aikana. Entisissä oppilaissani on erittäin hyvin menestyneitä, mutta myös raskaita rikoksia tehneitä. Suuri enemmistö on tietysti ihan tavallisia, kohtuullisesti toimeentulevia suomalaisia. Moni häviää opettajan näköpiiristä koulunsa päätettyään. Ääripäistä yleensä saa kuulla.

Ehkä huolestuttavin merkki syrjäytymiskehityksen alkamisesta on runsaat aiheettomat poissaolot. Elämä menee sekaisin, jos yöt pelaa tai roikkuu netissä ja päivät nukkuu. Paluu kouluun ja normaalirytmiin on yllättävän vaikea. Ei ole ihme, jos alakulo ja syyllisyys iskevät.  Koulu tekee lastensuojeluilmoituksen, jos tilanne jatkuu samanlaisena. Valitettavan usein tuntuu, ettei sen jälkeen pitkään aikaan tapahdu mitään. Näissä tapauksissa tarvittaisiin se nopeasti ja jämäkästi asioihin puuttuva avohuollon työtekijä, jolla olisi valtuudet käydä lähettämässä lapsi kouluun ja takavarikoida televisio tai tietokone lapselta. Päivystävät työntekijät voisivat käydä katsomassa, että lapsi on iltakymmeneltä kotona eikä uusia laitteita ole ilmestynyt hänen huoneeseensa. Tehoisku lintsauksen alkuvaiheessa olisi voinut saada monen tulevan syrjäytyjän asiat järjestykseen. Samoin se voisi paljastaa mielenterveyden ongelmat, mikäli sellaisia on poissaolojen taustalla.

Käytöshäiriöt - enkä tarkoita murrosikäisten tavallisia hölmöilyjä - näkyvät myös koulussa. Alussa mainitsemiini raskaisiin rikoksiin syyllistyneet kyllä erottuivat jo tuolloin. Väkivaltaisuutta, täydellistä muista piittaamattomuutta ja omien pahojen tekojen kieltämistä ja vähättelyä voi pitää enteinä rikollisen uralle. Osassa tapauksista voi olla taustalla ADHD tai muu keskittymisvaikeus. Kun näihin piirteisiin myöhemmin yhdistyy runsas alkoholin käyttö, tapahtuu yleensä jotain ikävää.

Onneksi opettajakaan ei tiedä kaikkea. Välillä ennusmerkit näyttävät väärin. Peruskoulussa hyvin menestynyt, kiltti oppilas alkaakin lukioon päästyään hölmöillä.  Toisaalta sellainen, jonka ennuste oli huono, löytää itselleen ammatin ja pärjää siinä. Ehkä vanhemmat saivat elämäntilanteensa paremmalle tolalle ja pystyivät ottamaan vastuuta lapsesta. Ehkä tämä löysi elämäänsä jonkin tärkeän asian tai ihmissuhteen, joka palautti hänet pinnalle. Ehkä joku sukulainen tarjosi työpaikan ja työ toi ryhtiä elämään. Oli syy mikä hyvänsä, tällaiset menestystarinat ilahduttavat jopa enemmän kuin ne, joiden kulku oli suoraviivaisempaa.