Neiti vai ompelia?

Seuraan 1900-luvun alun Aamulehdistä seurakunnallisia ilmoituksia, koska sukulaisiani on asunut Tampereella. Niinpä luen kerran viikossa julkaistut kuolleet ja kuulutetut. Olen huomannut, että ammatti oli tapana merkitä tarkasti. Tuo otsikossa mainittu ompelia kirjoitettiin tosiaan noin, ilman j-kirjainta. Neidit olivat sitten niitä, joiden ei tarvinnut käydä töissä. Vanhemmat pystyivät elättämään, kunnes oli aika astua avioon. Aika harvoin naiset pystyivät hankkimaan korkeampaa koulutusta, niinpä heillä ei juuri esiintynyt akateemisia ammatteja. Opettajattaret sentään edustivat keskiluokkaa. En tosin tiedä, oliko sitä nimitystä vielä keksitty.

Maaseudulla kirjattiin yhteiskunnallinen asema yhtä tarkasti. Talollinen, talollisen poika/tytär, torppari, torpan poika/tytär, itsellinen, renki, piika jne oli aina mainittu. Huvittavalta kuulostava talon syytinkimiehen tytär ei saarnastuolista luettuna varmaan naurattanut aikanaan ketään. Säätyläiset ja sivistyneistö olivat harvalukuisia, mutta heidän tittelinsä kerrottiin tarkasti ja kunnioituksella. Mitä pitemmälle ajassa mennään taaksepäin, sitä monisanaisempia saattoivat määritykset olla.

Vielä lapsuudessani oli tapana kirjeet ja kortit osoittaa herralle/rouvalle/neidille. Itsekin olen saanut lukuisia pikkuneidille osoitettuja kortteja. Puhuttelussa oli tietysti leikkiä mukana, mutta totta toinen puoli. Ammattia tai asemaa ei enää mainittu, naisilla siviilisääty kylläkin. Tarkkaan en muista, milloin tuo käytäntö jäi pois. Ehkä 70-luvulla. Pelkkä nimi ja osoite alkoivat riittää. Jollakin tavalla tämäkin kertoo yhteiskunnan muuttumisesta. Emme enää arvosta titteleitä, omaisuutta ja valta-asemaa kylläkin. Tasa-arvokin on ottanut muutaman askeleen eteenpäin.