tiistai 26. kesäkuuta 2012

Lapsityövoimaa vai työssäoppimista?

Luin Suomen Kuvalehden tuoreimmasta numerosta juttua, jossa kerrottiin nuorten kesätöistä. Tutkin kiinnostuneena yhteiskuntahistorian dosentti Rahikaisen kommentteja lapsityövoimasta. Hän tuntui olevan sitä mieltä, ettei lasten työnteolla ollut työsuorituksena isompaa merkitystä, vaan kyse oli nimenomaan oppimisesta. Myös lasten käyttöä teollisuuden työvoimana hän piti Suomessa suhteellisen vähäisenä. Mielestäni tämä oli hiukan yllättävää. Tosin hän tarkasteli enemmänkin 1900-lukua, kun taas sukututkijan näkemykseni ovat syntyneet aiemmilta vuosisadoilta.

Laitan tähän linkin SSHY:n jäsensivuille Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan rippikirjan kohtaan, johon on kirjattu tehtaan naimattomia työntekijöitä, joiden sukunimi alkaa P-kirjaimella. Niitä varten, jotka eivät ole SSHY:n jäseniä, luettelen työntekijöiden iät, kun heidät on sivulle merkitty: 15, 12, 15, 12, 22, 21, 12, 18, 14, 16, 11, 13, 16, 15, 14, 14, ja 14. Iät on laskettu syntymäajan ja Kommen ifrån-sarakkeessa olevan vuosiluvun avulla täysiin vuosiin pyöristäen. Kai Finlayson sitten oli poikkeustapaus, mutta lapsityövoimaa näytti riittävän. En mitenkään väitä, että näiden lasten osa olisi ollut poikkeuksellisen huono. Päinvastoin, tehdas pystyi varmasti nälkävuosinakin takaamaan heille ruuan ja sairaanhoidon.

En usko, että kovin pitkään tarvitsisi selata satunnaisesti valitun maaseutuseurakunnan rippikirjaa 1800-luvulta, kun vastaan tulisi ensimmäinen gosse/dräng gosse tai pig, jonka ikä olisi 12 - 14 vuotta. Välttämättä kyseessä ei tarvitse olla isommaksi kasvanut huutolaislapsi, yhtä hyvin hän voi olla torpasta tai mäkituvasta maailmalle lähtenyt ensimmäisessä palveluspaikassaan. Hänestä täytyi olla hyötyä ainakin sen verran, että hänelle kannatti antaa ruoka ja vaatteet. Rahapalkka tuonikäisillä tuskin oli kummoinenkaan. Oman leipänsä ansaitsivat eivätkä kuluttaneet kotimökkinsä vähiä muonavaroja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti