Syyskuun alkupuolella kokeilin käyttöluvan hakemista Astian kautta, kuten tekstissä 14.9 kerroin. Osoittautui, että järjestelmä toimii, kunhan vain saa Astiasta haetuksi oikeat asiakirjat esiin. Niinpä minulle myönnettiin muutamassa päivässä käyttölupa Tampereen poliisilaitoksen osoitekortistoon kolmeksi vuodeksi. Voin sitä siis lähteä myöhemmin syksyllä tutkimaan. Hienoa! Minulla on paljon Tampereella asuneita sukulaisia, joiden vaiheisiin toivon kortistosta saavani lisävalaistusta. Kun rippikirjoja ei enää itse pääse tutkimaan, tarjoaa tämä jonkinlaisen kiertotien, toivottavasti. Taloudellisesti ei ole mitenkään mahdollista pyytää heistä kaikista seurakunnalta sukuselvitystä.
Ihan oma mokani sitten oli, että jouduin vaivaamaan Hämeenlinnan maakunta-arkistoa kyselyllä käyttöluvan myöntämisestä. Odotin nimittäin vastausta sähköpostiin enkä tajunnut katsoa Astiasta, jossa myönnetyt käyttöluvat näkyvät. No, arkisto vastasi ystävällisesti, kuten he yleensä aina tekevät. Varmaan Astian ohjeissa tämä asia oli selvitetty. Minä, joka aina jaksan oppilaitani muistuttaa ohjeiden lukemisen tärkeydestä, syyllistyn usein niiden sivuuttamiseen verkossa. Väittäisin, etteivät ihmiset yleensäkään lue ohjeita verkosta, eivät varsinkaan, jos ne ovat yhtä sivua pitemmät. (En muista, kuinka pitkät ne Astiassa ovat). Tässä olisi miettimisen paikka sivustoja suunnitteleville.
Nyt pitää sitten suunnitella Hämeenlinnan reissu. Aion ensin tehdä nimilistan Tampereella vuoden 1915 jälkeen asuneista sukulaisista. Ennen reissua on vielä uudestaan sukellettava Astian uumeniin ja tilattava tarpeelliset osoitekortit tutkijasaliin. Toivottavasti vielä muistan, miten ne löytyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti