Huijaushuhu 100 vuotta sitten

Aamulehti 27.9.1911 kertoo kilpailijaansa Kansan Lehteä siteeraten henkivakuutushuijausta koskevasta huhusta, joka tuolloin on kiertänyt Tampereella. Huhun mukaan olisi kaupungin hautausmaahan haudattu kiinninaulattu arkku, jossa kuitenkaan ei olisi ruumista tai ei ainakaan vakuutetun henkilön maallisia jäännöksiä. Kuolema olisi tapahtunut ulkomailla, arkku olisi siellä suljettu eikä sitä kotimaahan tuonnin jälkeen olisi avattu. Juttuun liittyy tietysti se, että "kuollut" on myöhemmin nähty Amerikassa ja hänellä on ollut huomattava henkivakuutus. Huhun mukaan henkivakuutusyhtiöt (jutussa on monikko) aikoisivat avauttaa haudan.

Aamulehti on harjoittanut tutkivaa journalisnia tapauksesta. Vakuutusyhtiöt eivät olleet suostuneet mitään tarkempaa kertomaan. Jostain lehti on kuitenkin saanut tiedon huomattavasta henkivakuutuksesta ja siitä, että vielä suurempaa on yritetty hankkia, mutta tämän yrityksen on vakuutusyhtiö estänyt. Kirkollisilla viranomaisilla ei ollut mitään tietoa haudan avaamishakemuksista. 

Lehti jatkoi asian käsittelyä vielä seuraavassa numerossa. Siinä tapauksen kerrotaan sattuneen jo pari vuotta aiemmin. Kirkkokansliasta oli kerrottu, että kun tahdottiin ulkomailla sattuneet seurakunnan jäsenten kuolemantapaukset merkityttää kirkonkirjoihin, esitettiin lääkärintodistuksen ohella asianomaisen paikkakunnan poliisilaitoksen antama pöytäkirja. Petos olisi siis ollut mahdollinen vain toisen henkilön ruumista käyttämällä. Tampereen poliisilaitos ilmoitti kuulleensa tapauksesta vain huhua.

Emme varmaan saa koskaan tietää, mitä huhun takana oli. Vakuutusyhtiöt tuskin olisivat kertoneet, jos huijaus olisi onnistunut. Huijausyrityksessä kuolemantapaus olisi pitänyt sijoittaa jonnekin suhteellisen lähelle, kuten Ruotsiin tai Venäjälle. Atlannin yli tuskin arkkuja lähetettiin. Jos syyllinen oli Amerikkaan ehtinyt, ei tainnut olla toiveita saada häntä vastaamaan teostaan. Kotimaassa rahat nostaneetkin olisivat ehtineet häipyä maasta.

Hiukan ihmettelin seurakunnan tiukkoja vaatimuksia kuoleman todentamisesta. Ne eivät tainneet koskea siirtolaisia. Muistelen nähneeni jonkun seurakunnan arkistossa  lähetystöjen  (sota-aikana jopa Ruotsin lähetystöjen) Kanadan ja USA:n siirtolaisten lehdistä keräämiä luetteloita kuolleista suomalaisista. Eiköhän niiden perusteella tehty merkintä kirkonkirjoihin. Lääkärintodistusta tai poliisin pöytäkirjaa oli kai Atlannin takaa turha odottaa.