Ihmishuutokauppoja

Aamulehti kertoi 23.1.1912 Savon Työmies-lehden väittäneen, että Kiuruvedellä oli pidetty ihmishuutokauppa. Köyhäinhoidontarkastelija, hovineuvos G.A. Helsingius oli ryhtynyt ottamaan selvää tilanteesta tuon mainitun ja muiden samansuuntaisten lehtijuttujen pohjalta. Aamulehti tietää kertoa, että Helsingius oli lähettänyt tiedusteluja kaikille niille kunnille, joissa tällaisia huutokauppoja olisi pitänyt tapahtua. Useista kunnista oli tullut vastauksia, jotka kumosivat uutiset. Kiuruvedeltä ei vielä ollut vastausta saapunut. Tästä lehti vetää johtopäätöksen, ettei huutokauppoja pidetty. 

Huutolaisiksi kutsuttuja ihmisiä oli varmasti 1912. Sen sijaan ei ilmeisesti enää pidetty sopivana järjestää isoja huutokauppatilaisuuksia. Ne, jotka tarjoutuivat ottamaan maksua vastaan hoidettavakseen vanhuksen, sairaan tai orpolapsen, ilmoittivat tarjouksensa muulla tavoin, esimerkiksi köyhäinhoitolautakunnan tai kunnallislautakunnan jäsenille. Ihan täysin lehden juttu ei vakuuta siitä, etteikö jossakin kunnassa olisi vielä näitä ihmisarvoa alentavia tilaisuuksia pidetty.

Olen miettinyt, miten huutolaisen voi löytää rippikirjasta. Niissä seurakunnissa joita olen enemmän tutkinut, näyttää olleen käytössä ruotujärjestelmä köyhäinhoidossa. Niissä ei varsinaisia huutolaisia ollut, ruotuvaivaisia kyllä, ja sellaisiksi heidät on merkitty rippikirjoihinkin. Heidän asemansa ei tietenkään ollut sen parempi, mutta ymmärtääkseni he välttyivät sentään huutokaupalta ja ainakin vanhukset saivat useimmiten asua kotikylässään. Ilmeisesti joissakin kunnissa on pidetty erillisiä luetteloita huutolaisista. Yhtään sellaista ei ole tullut vastaan. 

Kokemuksia huutolaisuudesta löytyy esimerkiksi ylen sivuilta.